Sivut

perjantai 18. huhtikuuta 2025

Uuteen kotiin

Moi, me ollaan Minni ja Tellu ja viime sunnuntaina oli tosi jännä päivä. Oltiin ihan muina kissoina meidän kotona, mutta sitten kaksi tätiä tuli sinne ja ne laittoi meidät kuljetuskoppaan ja kopat sellaiseen isoon härveliin. Meidän kotiväki jäi sinne tippa linssissä vilkuttamaan, mutta ne selitti, että kun he oli sijaiskoti, niin ei ollut tarkoituskaan että me jäisimme sinne, vaan mentäisiin nyt meidän loppuelämän kotiin. Jouduttiin olemaan sitten ihan Kauhean Pitkä Aika siellä härpäkkeessä, kunnes pysähdyttiin ja meidät kuskattiin sisälle.

Aluksi ihmeteltiin, että missä me oikein ollaan ja kuka tuo toinen kissa on. Oltiin unohdettu, että ollaan siskoksia ja piti vähän sähistä sille toiselle. Tutkittiin kuitenkin reippaasti kaikki paikat ja todettiin, että tuntuu aika kivalta.

Sitten se toinen täti lähti ja tämä toinen selitti, että me ollaan tultu omaan loppuelämän kotiin ja ollaan nyt Miukumaan Minni ja Tellu ja hän on Mami.

Ollaan nyt oltu täällä jo monta yötä ja viihdytään tosi hyvin. Ymmärettiin myös, että oma siskohan siinä on, eikä mitään sähinöitä enää ole. Syödään, käydään vessassa, leikitään, riehutaan, kiipeillään ja nukutaankin välillä. Tellu on nukkunut mamin sängyssä joka yö ja Minnikin käynyt siellä kääntymässä. Täällä on hyvä olla!

Tellu

Minni

Mami kertoo:

Minni ja Tellu tulivat tänne täyttämään kissanmentävää aukkoa mamin elämässä. Sofin jälkeen koti vaati uutta kissaa ja kun nämä noin 6 v siskokset löytyivät Kissankulma Ry:n sivuilta, niin ei muuta kuin adoptiohakemus vetämään. Kävin katsomassa heitä vajaa kuukausi sitten ja silloin tytöt valloittivat sydämeni lopullisesti. He ovat täysin kesyjä kodinvaihtajia, jotka ovat olleet yhdistyksellä vain kotihoidossa ja siis todella ihmisrakkaita hurinapalleroita. He ovat vajaassa viikossa jo ottaneet koko kodin haltuunsa ja kietoneet minut täysin tassujensa ympärille.

Vähän on totuttelemista Sofin jälkeen kahteen aktiiviseen kilpparineitoon, mutta hauskaa on ollut!

Vielä kiitos Kiskattien palvelijalle, joka oli seurana ja kuljettajana tyttöjen kotimatkalla. Sain sitten jo matkalla rauhassa jutella tytöille kaikenlaista.

Samoin kiitos sijaiskodille, joka oli hoitanut hyvin ja rakastanut tyttöjä kuin omiaan melkein puoli vuotta.

Blogi toivottavasti myös aktivoituu jälleen (ja banneri päivittyy :)), kun saamme uutta materiaalia tänne tyttöjen touhujen myötä 😻