Blogger Recognition Award

Haaste

Penan ja Punkun paikka heitti meille Blogger Recognition Award -palkintohaasteen, kiitos!

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kirjoitin bloggaamisen aloittamisesta vähän puolivuotispostauksessa 1.1.2016 ja enemmän blogin tarinassa 16.10.2015. 
Näihin teksteihin haluan vielä lisätä, että bloggailu on joskus maistunut puulta, joskus on ollut pää täynnä aiheita ja joskus on tununut siltä, että on pidettävä blogipaasto sekä kirjoittamisessa, lukemisessa että kommentoinnissa. 
Olen saanut tätä kautta ystäviä, kavereita ja tuttavia ympäri Suomea. Olen tutustunut kissaihmisiin ulkomaita myöten, käynyt neljässä kissakahvilassa kolmessa maassa, pyörinyt näyttelyissä, tutustunut kissarotuihin, tavannut lukemattomia kissoja. Tämä on ihanaa!

Aloittelevalle bloggarille voin antaa muutaman vinkin, joita en välttämättä itse aina noudata kovin hyvin, mutta jotka minusta tekevät hyvän blogin:

• Älä ota paineita, joka päivä ei ole pakko postata, ei edes joka viikko
• Lue teksti useaan kertaan ennen julkaisua, käytä esikatselua, karsi, lyhennä
• Parempi kaksi lyhyempää postausta kuin yksi liian pitkä
• Käytä kappalejakoa tai väliotsikoita
• Valitse blogipohjaksi mieleisesi malli, mutta muista helppolukuisuus
• Kuvien ei tarvitse olla studiolaatua

Me jaamme palkintohaasteen edelleen Ilonalle ja Zetorille, Kiskateille, Vihreän mökin valtiaalle, Kissakolmioon ja Frieden valtakuntaan.

Tämä kuva ei tosiaan ole laadulla pilattu, mutta onhan sentään malli kaunis :)

Kärryttelyä

Ihan ulkona

Sofi kertoo:

Muistatteko, kun kerrottiin, että meille ilmestyi sellainen outo nukkumispaikka. Se on ollut partsilla, mutta vähän aikaa sitten mami otti sen eteiseen ja huijasi mut sinne sisälle. Sitten se lähti lykkäämään sitä ovesta ulos!
Mä pelästyin, että nyt mennään taas sinne ronkkimispaikkaan, mutta me ei mentykään autolle, vaan ihan eri suuntaan. Siinäkin oli ekaks autoja, mutta sitten mentiin ihan outojen hajujen ja äänien keskelle. Mua pelotti koko ajan aika paljon ja ilmoitin sen kyllä kovaäänisesti.
Onneks me oltiin vaan vähän aikaa ja kotona mä ilmoitin, että mua ei sitten tonne enää tulla pistämään, nih!

Tuolla mä oon ja siinä on kamala, pelottava maailma ympärillä!

Olga kertoo:

Eilen aamulla mami taas toi ne kärryt eteiseen ja heitteli mulle sinne muutaman namin. Mä tietty innoissani hain niitä sieltä, mutta yks kaks en päässytkään enää pois! Sitten mami nappasi kärryistä kiinni ja lykki ne ulos ovesta. Mä vaan ihmettelin, mutta en niin kovasti pelännyt. Kattelin vaan kummissani, että mitä tää nyt on.
Me mentiin ihan metsään! Siellä näkyi paljon lintuja ja ötököitä ja kuulemma kurrekin oli aika lähellä. Mä kattelin silloin tosin toisesta ikkunasta, enkä huomannut sitä. Mutta sen pulun (kyyhkysen, toim.huom.) mä näin! Se tepasti siinä ihan muina tipuna ja mä naksuttelin sille. (Friede, kyllä mä sen joskus vielä saan kiinni!)
Me käveltiin pitkän aikaa ja välillä pysähdeltiin. Nähtiin yks koirakin, mutta se ei välittänyt musta enkä mä siitä. Ihmiset jotain siinä vaan höpötteli. 
Oli jännä reissu ja mä kerroin mamille, että voisin lähteä uudelleenkin. 

Tuolla on joku tipi! Tai ötökkä! Tai jotain muuta jännää!

Ulkoilu oli näin rasittavaa!

Ollan siis varovasti aloiteltu kärryttely molempien kanssa. Sofin kanssa käytiin pikku lenkki viereisellä kuntoradalla ja seisoskeltiin hetki paikallaan. Protestointi oli sen verran kovaäänistä, että Sofin kanssa tuskin enää lähdetään lenkille. Kun otin eilen kärryt parvekkeelta sisälle, niin neiti singahti heti sängyn alle.
Olgan kanssa kierrettiin koko kuntorata (1,5 km) ja tytteli oli ihmeen rauhallinen koko matkan. Välillä mentiin vauhdikkaammin ja sitten taas pysähdyttiin ihmettelemään ääniä ja hajuja. Olga kuunteli, katseli ja haisteli kaikkea uutta ja jännää, eikä juurikaan naukunut tai muutenkaan protestoinut. Olemus ja ilme oli aluksi vähän jännittynyt, mutta loppumatkasta asento oli jo rennompi. 
Valjastelua ei edes yritetty, mutta ehkäpä siihenkin päästään Olgan kanssa jossain vaiheessa. Tuon kärryn koppa on umpinainen, joten siellä voi olla ilman valjaita eikä kumpikaan edes yrittänyt tunkea ulos.

Tähän vielä huono kuva kolmannesta kärryttelijästä parin viikon takaa. Tunnettekos kuka tämä söpöläinen on?

 

Kahvilla Tallinnassa

Tietysti kissakahvila Nurrissa!

Tämän kevään toinen kissakahvilakohde oli tuossa Suomenlahden eteläreunalla  Tallinnassa. Kassikohvik Nurri sijaitsee aivan Tallinnan keskustassa, Stockmannia vastapäätä, joten sinne on kävelymatka esim. Viru -keskuksesta.

Paikka on vilkasliikenteisen kadun varrella, joten kadulta mennään ensin eteistilaan, jossa odotellaan, että henkilökunta tulee avaamaan oven varsinaiseen kahvilaan. Eteisessä on käsidesipullot, mutta kenkiä ei täälläkään riisuta.

Vierailu oli torstaina työpäivän jälkeen ja kahvilassa oli hyvin tilaa. Jossakin vaiheessa olin kahvilan ainoa asiakas ja sain kuvailla ja paijailla kissoja mielin määrin. Ruuhkaisina aikoina pöytävaraus on kuitenkin hyvä tehdä.

Kissanhoito/pääsymaksu 5€ laskutettiin tarjoilujen mukana. Asiakkaan pitää myös allekirjoittaa paperi, jossa ilmoittaa lukeneensa ruokalistan alussa olevat kahvilan säännöt. Tämä oli minusta hieno juttu, sillä kaikille ei ehkä ole selvää, miten kissojen kanssa kuuluu käyttäytyä.

Tarjoiluista sen verran, että listalla oli salaatteja, pientä suolaista ja isompiakin annoksia. Tällä kertaa otin vain jälkiruoan eli latten sekä aivan suussa sulavaa omenapiirakkaa jäätelöpallon kera, nam!

Koskahan opin ottamaan kuvan ennen maistamista...

Minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä paikalla olivat myös Kattiradion Helena sekä Meri. Heidän kanssaan juttelin kahvilan kissoista, Kattiradion toiminnasta ja yleisistä kissa-asioista. Ties vaikka tästä jotain muutakin kehittyisi, saas kattoo :)

Nurrissa oli ainakin seitsemän kissaa, mutta nimet eivät valitettavasti jääneet mieleen, kun tohkeissani en kirjoittanut muistiinpanoja. Kissoilla oli hienot kattohuoneistot, jonne pääsee pakoon kahvilan hulinaa, jos haluaa rauhoittua. Ikkunoilla oli monta erilaista pesää, kahvilan perällä iso leikkitila kiipeilypuineen ja kissojen hotelli helpotus oli luukun takana erillisessä tilassa.

Ainoa kissa, jonka nimi jäi mieleen: Armas, vaikka onkin tyttö. Tässä leikin tuoksinassa.

Kun menin kahvilaan, niin siellä oli asiakkaana kolme nuorta tyttöä, jotka leikittivät kissoja oikein kunnolla ja kissat nauttivat! Tyttöjen lähdettyä kisut ottivat pienet unoset kukin pesässään.

Ihmisten vessa löytyi tämän kyltin takaa

Arvatkaas, menetinkö sydämeni tälle kilpparille?

Kisuilla oli myös juoksupyörä. En kuitenkaan ehtinyt kuvata juoksuhetkeä.

Toinen kilppari - tässäkin sydän suli

Tämä oli innokas juoksupyörän käyttäjä. Löydetty samasta paikasta pentuna kuin Armas, lienevätkö siskokset.

Arvatkaas mitä noiden ovien takaa odotetaan noin innokkaasti?

No ruokaapa tietenkin. Tosin yhdellä on ihan muut kiinnostuksen kohteet :)

Tämä iso kilppari oli omissa oloissaan, mutta ruoka sai senkin innostumaan. Luultavasti oli aika vanha kissa.

Tuleekos teillekin tästä joku muu kissa mieleen :)

Kahvilasta jäi minulle sellainen olo, että tänne pitää päästä pian uudelleen. Tunnelma oli leppoisa, henkilökunta ystävällistä ja rentoa sekä kissat hyvin hoidettuja, leikkisiä ja yleisesti ottaen suloisia. Ainoastaan yksi kissa oli koko ajan ylähyllyllä, mutta se oli uusin tulokas ja vielä aika arka. Pisteenä iin päällä olivat tietysti nuo kahvilan kolme kilpparikissaa :)

Suosittelen ehdottomasti pistäytymään täällä, kun Tallinnassa liikutte.

Sofia 10 v

Oikea synttäripäivä

Tasan 10 vuotta sitten syntyi Turun lähistöllä Liedossa kissatyttö. Eipä aikaakaan, kun pennulla oli uusi koti ja monta ihmeellistä asiaa opittavana. 

Tyttelistä on kasvanut kaunis, itsetietoinen kissaneiti, joka tuo joka päivä palvelijalleen ilon hetkiä puskemalla, kehräämällä ja asettumalla kerälle viereen. Kilpparimaista villikointia neiti harrastaa edelleen päivittäin ja pitää pikkusiskonsa Olgan kurissa ja nuhteessa, kuten myös palvelijansa.
Enemmän Sofin elämästä voi lukea täältä.

Oikein paljon onnea mamin mussukalle!

Kissakahvilassa taas

Ihan ulkomailla

Yhtenä aamuna mami heräsi kamalan aikaisin, melkein keskellä yötä. Me oltiin täydessä unessa eikä ollenkaan ymmärretty, miksi piti jo nousta. No siinä se pakkasi reppua ja höpötti jostakin työmatkasta ja lentämisestä. Ihan sekavaa, eihän se sinne töihin -paikkaan lentämällä mene.

Kertokoon nyt itse, mitä se sinä päivänä puuhaili.

Puisto vanhassa kaupungissa

Olin päivän työreissulla Riikassa ja lentoaikatauluista johtuen jäi työpäivän jälkeen monta tuntia aikaa kulutettavaksi. No eikun suunta kissakahvila Minkaan, joka sijaitsee vastakkaisella puolella Väinäjokea kuin vanha kaupunki. Taksi kierteli pikkukatuja ja ykskaks oltiin kadunkulmassa, jonka toisella puolella oli vaaleanpunainen kirkko (!) ja toisella puolen Minka. (kuvat ovat kännylaatua, sorry siitä)

Vaaleanpunainen kirkko :)

Kahvilassa on kaksi huonetta, joista ensimmäisessä on kassatiski ja myytäviä tuotteita. Tästä tilasta mentiin henkilökunnan ohjauksella varsinaiseen kahvilatilaan, joka oli kahdessa tasossa ja pöytiä oli kahdeksan. Paikka oli oikein siisti ja viihtyisä; sisustus muistutti jonkin verran Helsingin kissakahvilaa. Miinuksena se, että kukaan ei patistanut käsien pesulle eikä kenkiä riisuttu.

Ruokalistalla oli pikkusuolaisia, salaatteja, muutama isompi ruoka-annos, makeita herkkuja, viiniä, olutta ja tietysti kahvia. Hinnat olivat melkein Suomen tasoa, esim. latte maksoi 2,30-2,80 €. Henkilökunta oli ystävällistä ja osasi hyvin englantia.

Latte ja kissapipari

Iloisella ja ystävällisellä henkilökunnalla oli kissaessut

Pääasia eli kissat!

Paikka hallitsi kolme kissaa: Mustavalkoinen utelias ja leikkisä poika Cipis, musta vähän ujo tyttö Melnite ja punainen rauhallinen poika Citkamons. 

Melnite

Cipis

Citkamons

Kahvilassa oli eräs paikallinen perhe kahden pikkulapsen kanssa ja heidän rattaansa olivat kissoille vastustamattomia! Perhe oli ihan innoissaan, kun kissat valtasivat kulkupelit. Juttelin perheen isän kanssa ja he olivat kahvilan säännöllisiä asiakkaita, joten valtaus ei tullut yllätyksenä :)

Citkamons päikkäreillä rattaissa

Cipis kiipeilee

Citkamons ja Melnite pääasiassa nukkuivat vierailuni ajan, mutta Cipis touhusi ja leikki huiskalelulla. Leikin päätteeksi se asettui viereeni tuolille ja sain rapsutella sitä mielin määrin :)

Cipis rapsuteltavana

Oli oikein kiva kokemus piipahtaa tuolla ja suosittelen ehdottomasti käymään, mikäli matkasi suuntautuu Latvian kauniiseen pääkaupunkiin. Pöytävaraus on hyvä olemassa ja sen voi tehdä täältä. 

Edit: Lisää kahvilavierailusta voit lukea täältä.

Synttärit, synttärit!

Sofi kertoo

Meillä oli torstaina jännä päivä! Mami hääräsi aamulla keittiössä ja kaivoi jossain vaiheessa kammotusimurin esiin, vaikka tällä viikolla oli jo ollut yksi imuripäivä. Mä epäilin, että tässä on jotain hämärää ja en malttanut mennä ollenkaan aamupäiväunille ja vaadin mamia leikittämään mua siinä hääräämisen välillä.

Aamuvillikointi

Sitten ovikello soi ja Penan ja Punkun ihminen tuli meille. Se on ihan tuttu, mutta Olga meni kumminkin varmuuden vuoksi piiloon; se on semmonen arkajalka.

Ne rupes sitten mamin kanssa laittamaan jotain ihme viirejä ja koristeita, munkin päälle viritettiin jotain serpentiiniä, mutta mä karistin ne heti pois. Ei kaunis kissa mitään koristeita tarvi, nih!

Sit rupes ovikello soimaan ja ovesta tuli kissatätejä oikein jonossa! Kaukaisin vieras tuli Viitasaarelta, sitten oli Tampereelta, Porista, Salosta ja tietty Turusta.

Meillä oli siis mun 10 -vuotissynttärit kissamaisella teemalla ja kissamaisten vieraiden kanssa. Oikea päivä on vasta 15.5, mutta juhlittiin vähän etuajassa, jotta saatiin kaukaisinkin vieras mukaan.

Nää ihmiset väittää, että kissat ei voi tulla kissasynttäreille, niin ne tulee sitten itte. Kyllä mä olisin ottanut kaikki kissatkin vastaan, meillä olis voinut olla tosi riehakkaat bileet! Me chattailtiin ihmisiltä salaa Pepsin ja Maxin kanssa siitä, miten oltais saatu kissat ihmisten tilalle, mutta ei vaan keksitty mitään hyvää keinoa. Ihmiset tuli siis edustamaan kissoja näistä blogeista: Elämää ja elämyksiä, Kissakolmio, Vihreän mökin valtias, Kiskatit, Tassulinna, Kattimania sekä Penanja Punkun paikka. 

Mä vetäydyin tietty ensin piiloon, kun ei meillä koskaan ole noin paljon vieraita kerralla. Pitää olla varovainen, vaikka ne kyllä viestitti terkkuja muita kissoilta. Olga oli ekaksi päiväpeiton ja sitten sängyn alla. Se sanoi mulle, että ei halunnut viedä huomiota päiväsankarilta - joo joo, kuka uskoo?

Mami oli ilmoittanut, että mä en tarvii mitään lahjoja, vaan lahjarahat pitää antaa sellaisille eläimille, joilla ei ole kotia eikä asiat niin hyvin kuin mulla. Vieraat oli noudattaneet pyyntöä, mutta tuli meille ja mamille silti kaikenlaista herkkua. Kiitämme oikein paljon lahjoituksista ja lahjoista!

Mun lahjat!

Mamin lahjat (mä en ymmärrä miks se sai lahjoja, eihän sillä ollut synttäriä?)

Ihmiset höpöttelivät kaikenlaista, söivät keittoa, leipää, kissasuklaita, ihmisten herkkutikkuja ja kakkua.

Mä en kyllä ymmärrä sitä kakkua? Miks mami oli ottanut meidän vessan kakuksi? Se ei voi olla kovin hyvää kyllä… Ihmiset, huoh!

Vessakakku ;)

Musta otettiin ihan kauheasti kuvia ja sain tosi paljon paijausta ja rapsutusta. Mun kuvia on ollut vaiks kuinka monessa blogissa, ihan nolottaa tällanen kuuluisuus.

Kun ne ihmiset oli höpisseet ja syöneet, niin ne rupes tekemään lähtöä ja osa porukasta lähti vielä moikkaamaan mun ”siskoa” Kajsaa, Deviä ja Pikiä.

Mamikin meni sinne ja kun se oli poissa, niin saatiin Olgan kanssa haistella tuolit ja lattia läpi ja kerätä kaikki kamujen lähettämät terkut ja onnittelut. Kiitos, kamut!

Kajsa, mun melkein-sisko! Eiks ollakin saman näköisiä?

Devi, pikku höpsinkäinen. Kukas se siellä taustalla kuikuilee?

Piki saa palkkion tempusta

Kattimanialainen katkaisin

Mami: Kiitoshalaus vielä kaikille vieraille! Oli aivan mahtavaa, että pääsitte tulemaan! Vaikka en ollut koskaan tavannut osaa porukasta, niin oltiin heti samoilla, kissamaisilla aalloilla. Kissablogistania on mahtava yhteisö!

Synttäripusu

Vertailua

Tassuja ja tikkuja

Monessa kissablogissa on vertailtu tassuja tikkuaskiin ja tietty meidänkin pitää. 

Olga: Mulla on kaikki tassut vertailussa.

Sofi: Oho, onpas mulla pikkiriikkiset tassut!

Hah, hah, huijattiin! Se olikin ISO tikkuaski, ei ne nyt niin pienet oo.

Olga: Mä haluun tällaisen häntävertailun kans! 

Meille ilmesty yksi ilta tällainen ihmeellinen uusi nukkupaikka. Se  haisi ihan kauheen mielenkiintoiselle; ihan pojille...
Mami puhui jotain sekavia lenkkeilystä tällaisella kärryllä, mutta me ei kyllä ihan olla vielä varmoja mikä tää homma oikein on. Jotain ihmisten hömpötyksiä, luulemme me.

Tuttu höpönassu

Ruissalossa

Muistatteko Veeran? Klik ja klik.

Mami kun oli taas tänään Ruissalossa kävelyllä ja kuvausreissulla, niin kehenköhän hän törmäsi? No suloiseen Veeraan tietysti!
Neiti oli emäntänsä kanssa ulkoilemassa kauniissa, keväisessä auringonpaisteessa ja oli jo kerännyt ympärilleen iloisten ihmisten porukan. Paikalla oli pienempiä ja suurempia kissaihmisiä ja mamiin teki erityisesti vaikutuksen se, miten porukan nuorimmaiset silittelivät ja paijailivat Veeraa asiantuntevasti. Todellisia kissakuiskaajia siis!

Veera nautiskeli auringon lämmittämästä kalliosta, tarkkaili ympäristön tapahtumia, antautui rapsuteltavaksi ja hörppäsi välillä raikasta vettä omasta kipostaan.

Oli kiva nähdä taas, Veera ja emäntä!