Sivut

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Porvoon mitalla

Kissamuseo ja esy


Joo joo, ei meistä vieläkään mitään, mutta onneksi kaverit kirjoittaa: Vierailu ja Apulainen. Meillä on kaikki hyvin ja voidaan paksusti, mutta ei liian, kuten ell -täti sanoikin. - Sofi ja Olga

Mami lähti eilen aamulla huristamaan Kiskattien luokse ja ehti vähän silittelemään Rokkimimmejäkin, ennen kuin ihmiset lähtivät kisuautolla ajelemaan kohti Porvoota. Siellä kohteena oli Tassulinnan ja Naukulan henkilökunnan järjestämä ihana kissabloggareiden miitti Porvoon kissamuseossa sekä Porvoon esy:n Tolkkisten kissatalolla.

Misse toivottaa tervetulleeksi kissamuseoon

Museossa oli tuhansia esineitä ja toinen mokoma vielä varastossa.
Moni meistä tunnisti sieltä lapsuutensa kissa-aiheisia tavaroita ja kirjoja :)

Oli kirjoja joka maailman kolkalta usealla eri kielellä

Museossa oli myös hyväntekeväisyyspuoti/kirppis.
Tämä ostos oli kantajalleen ihan nappi, vaikka ei kissa-aiheinen olekaan
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ottakaa rohkeasti yhteyttä ja sopikaa vierailusta.
Kiitos Hannelelle ja Hannulle ihanasta vierailusta ja makoisista tarjoiluista.
 
Museolta jatkoimme Tolkkisten kissatalolle, jossa kissatalon aktiivit avasivat ovet ihan meitä varten. Talo on vanha koulu, joka on vuodesta 1994 toiminut kissatalona täysin vapaaehtoisvoimin. Kissat olivat omissa huoneissaan kahta lukuun ottamatta, koska monet olivat vielä niin arkoja, pieniä tai vasta taloon tulleita, että niiden oli turvallisinta katsella vierailijoita laskin takaa.
Tilat olivat erittäin siistit ja tunnelma kotoisa. Huomasi, että kissoissa todella välitetään ja niitä hoidetaan huolella.

Pikkuisen jännittää, kun niin moni kissatäti kurkki ikkunan takaa ja lässytti.
Kuvassa ei valitettavasti näy kunnolla, että hänellä on ruskeankirjava häntä :)

Perhe on päässyt turvaan

Ja sokerina pohjalla Karri! Noin 5 v syötävän suloinen poika, jonka sai melkein pistää solmuun. Paljasti masunsa rapsuteltavaksi ja kehräsi. Olimme Kiskattien ihmisen kanssa täysin myytyjä ja ihme oli, että tämä hurmuri ei päätynyt kisuauton kyytiin lounaiseen Suomeen :)
Sofin ääni takaraivossa tosin ilmoitti selvästi, että hänen armonsa ei tätä hyväksyisi... 
IIIIHAAAANAAAA!!!

Erityiskiitos Tuijalle ja Merjalle järjestelyistä, Sadulle kyydistä ja poketusseurasta, Pirkolle, Leolle, Tuijalle ja Sadulle ruokailuseurasta sekä Primacatille tuliaisista. Lelu otetiin jo heti kotiin tultua huolelliseen käsittelyyn ja namit maistuivat lohdutukseksi mamin pitkästä poissaolosta.  

Kaikille osallistujille kiitos seurasta, oli taas niin kiva nähdä teitä kaikkia! Seuraavaan kertaan :) 


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kyläluuta ja uusi puu

Leikittämässä ja sylittelemässä


Tämä nyt ei ole enää mikään uutinen, että mami tunkee itsensä katsomaan Ilonaa ja Zetoria aina kun vain voi.

Mutta tehtiin siellä muutakin kuin syliteltiin.

Leikittiin punaisella taikalangalla...

Pidettiin päätä vinossa...

ja toiseen suuntaan...

Oltiin valtavan söpönä...

Ja näytetään ihan aikuiselta, vakavalta kissalta

**************************************************************

Tähän loppuun on vielä laitettava kuva meidän uudesta kiipeilypuusta. Siitä tuli vähän tynkä, kun yläpesässä oli väärät kierteet, eikä sitä saatu paikalleen. Ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se on parempi näin, sillä ei kukaan tuon toisenkaan ison puun yläpesässä käy. Lisäksi vähän epäilytti, että olisiko se kestänytkään yhdellä pienellä ruuvilla.
Yläpesästä tuli lattiapesä, joka on jopa käytössä :)

Tästä pääsee näin kätevästi hyllyn päälle, hops vaan!


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Anoppi kylässä

Ihan nukkumassa!


Meillä oli vähän aikaa sitten tosi jännää, kun Olgan anoppi kävi kylässä! Joo-o, Olgan poikaystävän Maxin emäntä oli meillä yötä :)

Me saatiin tuliaisiksi itse tehty kärmes ja villatakki. No, ei se villis ollut meille, mutta kun se oli jätetty siihen laukun päälle ja ihmiset oli jossain, niin pitihän meidän ottaa se käsittelyyn ja karvoittaa huolellisesti. Olga laittoi siihen paljon rakkaita terveisiä Maxille.

Illalla me sitten vähän huolestuttiin, kun oli jo melkein nukkumaanmenoaika ja nämä vaan höpöttelee (meidän luottohoitaja oli myös paikalla) ja me tiedetään, että anoppi asuu tosi kaukana; miten se nyt voi mennä kotiin enää näin myöhään? 
Mutta se jäikin nukkumaan meidän työhuoneeseen! Eka sieltä tuotiin meidän vessat olohuoneen puolelle ja sitten ne pystytti sinne semmoisen kamalaa ääntä pitäneen hökötyksen (ilmapatjan). Siinä vaiheessa me oltiin jo makkarissa piilossa, mutta kuultiin, että työhuoneen ovi laitettiin kiinni. Sitä patjaa kun ei kuulemma kissat saa käyttää...



Olgalla oli sitten kova työ vahtia oven takana yöllä, että anoppi ei vaan karkaa ennen aikojaan :)

Kiitos Tassulinnan emännälle käynnistä ja tuliaisista, oli kiva nähdä pitkästä aikaa!