Vieraisilla kissanäyttelyssä

Ei me vaan mami

Mami oli Turun kissanäyttelyssä kiertelemässä lauantaina ja sunnuntaina. Tietty piti bongata blogikissoja, mutta kovin montaa ei paikalla ollut tai sitten niitä ei vain löydetty. 

Ensimmäinen bongauskohde oli tietysti Pena, joka on kaunis, komea, suloinen, reipas ja oman ihmisensä yli kaiken rakastama höpsinkäinen. 

Mä ajattelin nyt siirtyä eläkkeelle, vaikka oonkin vasta vuosi ja neljä kuukautta vanha

Mulla oli häkissä jouluvalot ja tontut - eiks ookin hienot!

Sunnuntaina oli bengalikissojen erikoisnäyttely ja kukapas muu se siellä edusti blogikissoja kauniine säihkysilmineen kuin ihana Stella.

Mä en nyt haluais olla tässä sylissä vaan menisin häkkiin nokosille!

Myös Viggobatman ja Viktor olivati paikalla, mutta heistä ei valitettavasti ole julkaisukelpoisia kuvia.

Muun muassa tällaisia ihania kissoja siellä kierrellessä löytyi:

Oman ihmisen sylissä on hyvä olla näyttelyhälinässä

Kilppari - ihana! Tämä oli ihan ulkomaankissa

Upea Maine Coon -herra ja nimi miestä myöten: Leo

Joku otti rennosti :)  Huomaa häntä!

Pikkuinen eurooppalaistyttö ekassa näyttelyssä. Jänskätti aika paljon.

Tämä siperiankissapentu oli myös ekaa kertaa näytelmissä. Ihana pörrö!

Piti sieltä tuliaisiakin ostaa, mutta aika järkevästi tällä kertaa. Ne on vielä kuvaamatta, saas nähdä saako niistä postausta aikaan myöhemmin.


 

Tyttöviikset ja paketti

Movember viime tipassa

Ainakin Triolassa ja Friedellä ja Figolla on jo ollut jo Movemberit esittelyssä, joten meidänkin pitää kantaa viik... eikun kortemme kekoon.

Olgan viiksiä on vaikea kuvata, kun ne häviävät valkoisiin rintakarvoihin. Tässä tirppojentarkkailukuvassa näkee, että ne ovat söpön tyttömäiset perusviikset.

Sofilla on pitkät ja komeat viikset. Kulmakarvoissakaan ei ole valittamista :)

Me saatiin tänään paketti Saksanmaalta. Siellä oli melkein vaan tylsiä juttuja, paitsi visertävä höyhentipu oli aika kiva. Se on nyt kadonnut jonnekin, mutta kyllä se yöllä löytyy!
Sit mami puhu jostain namijoulukalenterista, jonka se pisti sinne jemmapaikkaan. Se otetaan kuulemma esille sitten, kun ollaan nukuttu vielä viis yötä. Se on kai aika pitkä aika, joten pitää kerjätä muita nameja ennen sitä. Kuka sitä nyt ilman herkkuja jaksais viihdyttää ihmisiä!

Varoitus, söpöyttä luvassa!

Pentuja, pentuja

Nyt pitää heti alkuun ilmoittaa, että meille EI ole tulossa pentua. Mami kävi vaan kattomassa näitä supersuloisia somppupentuja täällä.
Pennut ovat kahdeksanviikkoisia, joten vauhtia riittää. Porukassa on kolme riistanväristä tyttöä ja kaksi punaista poikaa.


Suurin osa kuvista on suttua, kuten kaikki pentuja kuvanneet tietää, mutta muutamasta saa edes vähän selvää.

Pentuläjä sylissä :)

Yksi tytöistä malttoi pysähtyä hetkeksi poseeraamaan

Valpas emo Sina ja yksi tytöistä

Välillä voi tarkkailla siskojen leikkejä

Kyllä mä sulle näytän!

 

Lopulta uni voitti koko porukan. Tämä tytteli nukahti näyttelyhäkin katolle :)

Mami oli ihan lääpällään ja lässytti meillekin kotona, miten ne olivat ihania pehmoisia palleroita. Mutta kuten sanottu, meille ei tollasta villikkoa tule, koska me määrätään täällä! Yksi tytöistä on kuitenkin vielä vapaana, jos joku lukija kiinnostui ja yhteystiedothan olivat tuolla alussa linkissä.

PS. Me sitten kuritettiin mamin sukat kun se tuli kotiin. Niissä oli ihan hirveesti pentutuoksuja, jotka piti saada pois heti!

Tassuja ja mamin idoli

Marraskuista elämää

Meillä on tylsää...plääh. On jo monta yötä kun se kiva kissaihminen kävi kylässä ja nyt mami on vaan tehnyt kamalasti työtöitä. 
Melkein koko ajan on pimeetä eikä aurinkoläikkiä oo näkynyt just ollenkaan. Parvekkeellakin on niin kylmä, et siellä ei voi olla koko aikaa.

Laitetaan nyt kumminkin pari tassukuvaa ja yks extra mamin pyynnöstä.

Nää tassut ei oo repinyt noita lankoja - ne oli etutassut :)

Mun tassut on tässä edessä tälleen söpösti

Mami sanoo, että kohta tulee joku joulupukki ja sen jälkeen kai rupee taas olemaan enemmän aurinkoläikkiä. Me ei kyllä oikein tiedetä siitä pukista - onkohan se kiva ollenkaan? Sille pitäisi kuulemma kirjoittaa jotain toivomuksia, mut osaako toi meidän kirjuri laittaa siihen mitä me sanellaan? Tuskin.
Kirjoitatteko te muut sille pukille?

Ja sit se mamin extra:

Federer Express

Mami kävi kattomassa tätä Rogeria vähän aikaa sitten. Oli siellä kuulemma joku Jarkko ja muitakin setiä, mut tästä Rogerista mami oli ihan ekstaasissa. Se on usein meidän telkkarissakin ja silloin mekin joskus katotaan sitä. Siinä on aika kivaa liikettä ja pallo :)
 

Kissaihminen kylässä

Eikä me ujosteltu (juuri) ollenkaan

Meillä kävi eilen Penan paikan kissakuiskaaja kylässä. Me yllätettiin noi ihmiset ihan kokonaan, kun tultiinkin esille melkein heti. Penan ihminen sai sit paijata meitä ihan niin paljon kun vaan kerkes! 
Kuvat on huonoja kännysellaisia, mutta meidän ihminen oli niin ihmeissään kun me oltiin niin seuraalisia, että vaan räpsi sinne päin.

Nameilla on huima vaikutus, mutta kyllä tässä ihmisessä on kissakuiskaajan vikaa

Sofi löysi uuden ystävän

Mami ei tiennyt, että mä osaa leikkiä seuraamista

Me saatiin tollaset lelut. Toi hirvi (tai poro?) on ollut oikein suosittu, mut toi toinen on jemmassa ja pääsi vaan tähän kuvaukseen. Saadaan se sit myöhemmin kuulemma.

Kiva kun kävit ja kiitos kivoista tuliaisista!

Tähän vielä muistutus kaikille Turun seudun (ja toki muillekin) kissabloggareille. Lauantaina 5.12. klo 18.00 nautiskelemme yhdessä itämaista sapuskaa ja höpisemme kissajuttuja. Kutsu ja ilmoittautumisohjeet löytyvät täältä. Kaikki mukaan tutustumaan toisiimme ja höpöttämään kissoista!

Lomakuulumisia

Mamin loma

Kun me riuduttiin kissahoitolassa, niin mami lomaili auringossa, niin väärin! Luvattiin kuitenkin, että se saa kertoa lomastaan täällä meidän blogissa. Jos ei halua lukea sen höpinöitä, niin voi lopettaa tähän, koska meistä ei ole mitään tässä postauksessa. Muita kissoja on kyllä kuulemma, omituista. Niin ja mami varoitti, että tää on pitkä postaus!

Olin siis puolentoista viikon syyslomalla Etelä-Portugalissa Algarvessa. Paikka on todella tuttu, sillä laskeskelin, että olen käynyt siellä noin 15 kertaa; tosin aikaisemmin keväisin maalis-huhtikuussa. Lisäksi matka oli poikkeuksellinen, koska ensimmäistä kertaa olin yksin reissussa.

Matkaan kuului lepäilyä, tennistä, pieniä reissuja vuokra-autolla ja tietysti KISSOJA!

Algarve mielletään usein vain hiekkarannoiksi, golfkentiksi, hotelleiksi ja suomalaisten veropakolaisten pakopaikaksi, mutta siellä on paljon muutakin.

Kävin "maailmanlopussa" eli Euroopan mantereen lounaisimmassa kohdassa Cabo de Sao Vicentessä.  Huomaa mittakaava: nuo pikkiriikkiset hahmot majakan lähellä ovat ihmisiä!

Jotkut hurjapäät kiipeävät kalliota alaspäin ja kalastavat tuolta koloista. Nyt kalastajat pysyttelivät ylhäällä.

Algarven pääkaupungin Faron edustalla on Ria Formosan laguuni/suistoalue. Se on luonnonpuisto, joka on kuuluisa lintubongauspaikka.

Heti tuon hiekkadyynin takana aukeaa meri ja miltei koko Algarven rannikon mittainen hiekkaranta.

Algarveen ei voi mennä ilman, että tekee pitkän kävelyretken pitkin ihania hiekkarantoja. Koska sesonki oli jo ohi, rannoilla oli hiljaista.

Kävelin tätä ylhäällä olevaa polkua toiseen suuntaan ja rantaa vesirajaa pitkin takaisin. Matkaa en osaa sanoa, mutta aikaa meni kolmisen tuntia.  Lyhyempiä reissuja tein useita, koska meri on niin vangitsevan kaunis ja rauhoittava!

Tennis kuuluu kunnon lomaan! Ohessa pari pelikaveriani, toinen englantilainen ja toinen ranskalainen.

 

Tähän vuodenaikaan Algarvessa voi sataa ja nytkään ei siltä vältytty. Sadepäivänä voi sitten mennä shoppailemaan! Noin parinkymmenen kilometrin päässä on iso ostoskeskus Algarve Shopping, jonne paremman puutteessa matkasin. Ihan normi paikka, mutta löytyi sentään yksi aarre.

"Mustan kissan kauppa"

Kaikkea mahdollista kissa-aiheista sisustustavaraa! Onneksi näitä ei voinut ostaa, koska matkalaukussa ei ollut ylimääräistä tilaa. Tuskin olisivat tulleet edes ehjänä perille.

 

Jo vuosia on asuinpaikkanamme Algarvessa ollut Old Village -niminen paikka Vilamourassa. Se on 1700 -luvun portugalilaisen kylän mukaan tehty alue, joka on alunperin rakennettu 1980 -luvulla loma-asunnoiksi. Omistajat vuokraavat suurinta osaa asunnoista silloin kun eivät ole siellä itse, joten näitä saa varattua helposti netistä. Osassa asuntoja omistaja myös asuu pysyvästi, kuten tällä matkalla sattumalta tapaamani skottileidi Sheila. Asuntojen taso ja varustelu on minun kokemukseni mukaan hyvä, sillä niitä remontoidaan koko ajan. Osa on maan tasassa ja osa toisessa kerroksessa ja talot ovat maksimissaan kolmikerroksisia.

Old Village. Asuin oikealla olevien puiden takana pilkottavassa talossa.

 

Old Village

Alueella ei ole autoliikennettä, koska kulkuväylät ovat kuvassa näkyviä polkuja ja siksi täällä viihtyvät hyvin myös kissat. Asunnonvuokraustoimistot, ravintolat ja vakituiset asukkaat pitävät kissoista huolta.

Kylässä asuvat kissat on leikattu, ne madotetaan säännöllisesti, niillä on ruokaa, vettä ja majapaikkoja. Toki alueelle eksyy muitakin lähistön kissoja, mutta tarkat reviirit pitävät ne aika hyvin poissa.

Tämä musta kaunotar on tuttu jo vuosien takaa. Aurinkoisella rappusella on hyvä lepäillä ja kerjätä rapsutuksia.

 

Tätä kaunista kilpparia kutsun Maijaksi, koska sen portugalilainen nimi on niin vaikea. Tämäkin on vanha tuttu, kiltti söpöläinen. Vain tällä kissalla on korvamerkki steriloinnista, sillä merkintä ei ole kovin yleinen tapa täällä.

Sokerina pohjalla minun varsinainen lomakissani Miuku (Cindy). Miuku sai suomenkielisen nimensä äänestä, joka on pikkukissan miukumista, vaikka neiti on ainakin kuusivuotias. Vanha tuttu siis tämäkin ja otan vähän kunniaa tämän kissan kesyttämisestä :) 

Miuku oli v. 2009 lopulla ilmestynyt kylälle pentuna, erään vuokraustoimiston väki oli leikkauttanut sen ja pitänyt siitä huolta, mutta se ei ollut kesyyntynyt kovin hyvin. Olimme lomalla keväällä 2010 ja jäimme sen kuuluisan tuhkapilven takia lomailemaan ylimääräiseksi viikoksi. Kylä hiljeni ja minä istuin usein iltapäivisin nurmikolla silittelemässä ja harjailemassa pikku Miukua. Siinä se sitten oppi luottamaan ihmisiin paremmin. Sen jälkeen Miuku on ollut luonamme joka loma :)

Nyt en tavannut Miukua ihan ekoina päivinä, mutta heti kun törmättiin kylällä, tepsutteli hän perässäni asunnolleni ja jäi sinne loppuloman ajaksi :) Ei toki koko ajaksi, mutta vähintään joka ilta kun tulin kotiin, tytteli ilmestyi terassin ovelle haluamaan sisälle. Ruoka piti olla kupissa silmänräpäyksessä, vaikka ihan varmasti hän oli saanut päivällä ruokaa muualta. Sitten istuskelin terassilla lukemassa tai räpläämässä iPadia ja Miuku pyöri lähistöllä. Yöksi hän jäi sohvalle ja aamulla klo 6 neiti tepsutteli sänkyyn miukumaan: ”nälkäää”, ”pissahätäää”! No, terassin ovi auki, kissa kävi pissalla ja ruokaa kippoon. Sitten voitiin jatkaa unia vielä pari tuntia.

Tiukka ilme ja sitten mentiin puunrunkoa ylös!

Hiekassa on kiva kieriä

Aamulla tämmöinen nassu tuli herättelemään. Vähän vielä unettaisi :)

Piti tehdä kurkkutesti, ei pelottanut

Aurinkopeti onkin jo varattu...

Kerta kaikkiaan ihana loma! Omia kissoja oli tietysti vähän ikävä, mutta Miukun ilmestyminen lievitti sitä ikävää paljon. 

 

Oltiin "lomalla"

Pikakuulumiset

Meidät vietiin pari viikkoa sitten kissahoitolaan "lomalle", kun mami lähti hakemaan aurinkoa jonnekin etelään. Olis täälläkin paistanut, mut se sanoi että ei se oo sama. 
Meillä oli tosi tylsää, mut mamilla kuulemma tosi kivaa. Se lupasi tehdä oman postauksen siitä lomasta, kun siellä oli kuulemma kissojakin.

Tässä vielä lepäillään autuaan tietämättömänä tulevasta

 

Tää on Miuku (tai Cindy) ja oli mamin kissa siellä etelässä

Nyt kun ollaan jo kotona, meillä on ollut koko alkuillan ihan kauheasti asiaa. Ollaan molemmat selitetty, kuinka meillä on ollut kamala ikävä. Kohta taidetaan kumminkin väsähtää. Päästään taas mamin viereen nukkumaan :)