Rakas
Olgamme lähti sateenkaarisillalle 30.6.2022. Tämä on Olgan tarina.
Olga
syntyi Turun esyn vanhoissa tiloissa juhannuksena 2009. Kävin ensimmäisen
kerran katsomassa häntä elokuussa ja meille Olga muutti lokakuun alussa varhaissteriloituna makkarana sininen sukkapuku päällä. ❤️
Olga
otti heti tilanteen haltuun, mutta koskaan ne eivät olleet Sofin kanssa kovin
hyviä kavereita. Tulivat toki toimeen, painivat ja leikkivät, mutta eivät
nukkuneet yhdessä.
Olgasta
kasvoi iso, kaunis kissa. Hän oli älykäs ja aina tosi kiltti. Ikinä en kuullut
Olgan sähisevän tai murisevan. Sofi oli selvästi pomo ja Olga alistui siihen.
Noin 3-4
vuotta sitten Olga alkoi oireilla vatsallaan stressitilanteisiin. Kun oli
tavallista kotielämää, Olga oli ihan ok, mutta herkästi tuli stressikakkaa. Jos
oli pientäkin poikkeamaa vaikka outoja vieraita, remonttia tai ell käyntejä,
vatsa meni löysälle. Ellillä tästä mainitsin, mutta sitä ei lähdetty sen
enempää tutkimaan, koska kyse oli selvästi stressistä.
Kun
sitten oireilua alkoi olla enemmän, kävimme pari vuotta sitten erikoislääkärillä,
ultrattiin, otettiin verikokeita ja tutkittiin, mutta mitään erityistä ei
löydetty. Tällä käynnillä päätettiin kokeilla gastrointestinal ruokia ja
seurata, miten ruokavalio vaikuttaa. Ruoat eivät kovin hyvin maistuneet ja Olga
laihtui selvästi, mutta tytöllä olikin jonkin verran ylipainoa, joten laihtuminen
ei haitannut. Oireilu kuitenkin väheni ja keskittyi stressitilanteisiin.
Näin
selvittiin vaihtelevasti tähän kevääseen, jolloin ruokahalu huononi edelleen, laihtuminen
jatkui ja vatsa oli löysällä. Meillä on ollut tapana tehdä kerran vuodessa
senioritarkistus, jossa otetaan laajat verikokeet ja viime syksynä niissä ei
ollut mitään poikkeavaa.
Varasin
ajan samalle erikoislääkärille kuin pari vuotta sitten, mutta jono oli pitkä ja
jouduimme odottamaan yli kuukauden. Tänä aikana Olga oli välillä ihan normaali
itsensä, mutta välillä selvästi kipeän oloinen. Vatsaoireet jatkuivat edelleen
ja mukaan tuli myös oksentelua. Päätin kuitenkin sinnitellä vastaanottoon asti,
koska ruokakin maistui eikä tilanne ollut akuutti.
Viime
viikon maanantaina aika vihdoin oli ja taas ultrattiin, tutkittiin ja otettiin
verikokeita. Ultran löydöksenä oli muutoksia paksusuolen seinämässä ja haima ei
ollut normaali. Tarkemmat tulokset olisivat vaatineet koepaloja eli leikkausta
ja siihen en halunnut lähteä, koska Olgan kunto ei ollut kovin hyvä. Alustava
diagnoosi oli kuitenkin krooninen tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) ja
mahdollisesti haimatulehdus. Näihin lääkäri määräsi kortisonia ja
pahoinvointilääkettä.
Kun
tultiin kotiin, Olga söi vähän ja oli melko pirteä. Annoin ensimmäiset pillerit
iltapäivällä ja pian sen jälkeen hän meni hyvin apaattiseksi ja oli tosi kipeän
oloinen. Tiistaina aamulla tilanne oli edelleen huono ja soittelin klinikoita
läpi. Onneksi sain ajan tuosta läheltä iltapäivällä. Tässä välissä olin saanut
Facebookin IBD kissat -ryhmästä vinkkejä, että kortisoni voi ärsyttää
mahalaukkua ja ruokatorvea, joten pitäisi pyytää mahansuojalääkkeitä.
Näitä
saimme, mutta tilanne ei parantunut. Keskiviikkoaamulla Olga ei enää pystynyt
kunnolla pidättelemään kakkaa, niin tein päätöksen ja varasin eutanasia-ajan illaksi
samalta lähiklinikalta. Päivän Olga vain makoili, ei juurikaan halunnut
rapsutuksia, söi muutaman raksun ja joi vähän vettä.
Lähtö
oli rauhallinen ja olen täysin varma, että tämä oli oikea päätös.
Olga ei enää
kärsi ❤