Rokkibabyt

Saivat viralliset nimet

Miukumaan edustaja oli kutsuttu loppiaisena Kiskateille kissanristiäisiin. Ja kyseessä ei ollutkaan mitkä tahansa kissanristiäiset, vaan kuuden (!) rokkipennun virallisten nimien julkistustilaisuus.
Kuten tällaisen juhlallisen tilaisuuden luonteeseen kuuluu, paikalle oli saapunut myös runsaasti lehdistön kissablogistanian edustajia. Tassulinna, Naukula, Triola sekä Sinisten kissojen tarinat oli lähettänyt edustajansa raportoimaan tästä historiallisesta tapahtumasta.

Vieraat toivat tietenkin mukanaan ison kasan lahjoja sekä pennuille, äipälle ja tädeille; jotain taisi tulla myös palvelusväelle.

Tädit Rudi ja Pate tarkastavat, että pentujen saama unipussi on turvallinen. Äippä Eddie katselee vierestä. 

Pennut tarvitsevat paljon unta kasvaakseen isoiksi ja reippaiksi kissoiksi

Tenavat olivat tottuneita käsittelyyn ja saimme paijata ja pusutella niitä yllin kyllin ❤

Joskus on ahdasta

Ruoka maistuu pennuille ja äidille. Ristiäisten juhlatarjoiluna oli keitettyä seitä.

Sei oli niiiin hyvää, että piti ihan murista, kun sitä syötiin. Osa paloista taisi keittämisestä huolimatta olla vielä eläviä, kun niitä piti tappaa pitkin keittiön lattiaa 😊

Maitobaarista voi sitten ottaa alkupalat ja jälkkärin.
Eddie jaksaa hoitaa lapsosia huolella, vaikka varmasti on ollut rankkaa kasvattaa kuutta tenavaa.

Ihmisille oli kissamaista tarjoilua, nam!

Nimet julkistettiin juhlallisesti lampaantaljalla kellien

Nämä olivat hauskimmat ristiäiset, jossa olen koskaan ollut. Päähenkkissat olivat vastustamattoman suloisia, tädit söpöjä ja äippäkissa väsymyksestään huolimatta suloinen. Oli myös mukava tavata bloggarikavereita pitkästä aikaa. 

Kiitos Satu ja Kiskatit, että järjestitte tämän unohtumattoman iltapäivän!

Lomakuulumisia

Kotielämää ja vähän reissua

Mami on ollut jo kolme viikkoa lomalla ja on vielä viikon kotona, ennen kuin ne töi:t alkaa. Lupasi, että ei ole enää mitään ihmeellisyyksiä, mutta jostain vieraista se kumminkin puhui. 

Tässä muutama kuva loman ajalta.

Anna jo mulle se lelu!
Ihana kissaliina on lahja ystävältä. On kuulemma pyyhe, mutta meillä se on pöydällä, kun on niin hieno.
Olga rakastaa rutata sitä ja siksi liina onkin aika ryppyinen :)

Kissa ja karhu.
Huomatkaa mun hieno häntäkiehkura :)

Me saatiin tuollainen hölmö lelu. Se vaan pyörii ympyrää ja surisee, ei kovin jännä.
(nuo naarmut on EHKÄ tulleet kissan kynsistä, mutta se ei ole ollenkaan varmaa! - S&O) 

Mä pesen tassua, jos vaikka Max tulis kylään...

Nämä onkin sitten erityisesti yhdelle lukijalle. Muutkin saa toki katsoa :)

Kun mamilla oli apulainen meidän ell -käynnillä, niin mami meni sitten puolestaan kuskiksi ja kantoavuksi poikien jännälle ell -käynnille.

Pena oli laihtunut jo melkein ihannemittoihin, hyvä poika!

Meillä oli ylimääräinen koppa ja annettiin se pojille.
Siihen Punkun oli turvallista käpertyä ellillä ja on se kelvannut nukkupaikaksi myöhemminkin :) 

Yhtenä päivänä mami kävi katsomassa ystävän ihania poikia, Ottoa ja Onnia. 

Otto oli reippaana jo ovella vastassa ja normaalin kissakotivierailun tapaan mami tupsahti eteisen lattialle lääppimään tätä komistusta. Eikös olekin ihana?

Otto

Onni oli viisaan varovainen ja odotteli sängyn alla hetkisen, ennen kuin uskaltautui näkyviin. Mutta sieltäpä astelikin aivan upea, mustavalkoinen karvapallero :)

Onni (huomaa tassut!)

Täälläkin Zooplussan paketin parasta antia on pakkausnauha :)

Me toivomme, että vielä riittää aurinkoa mamin viimeiselle lomaviikolle ja sen jälkeenkin. Partsilla on ihana nauttia lämmöstä!
Onko teidän ihmisillä vielä lomaa jäljellä?

Kyläluuta ja uusi puu

Leikittämässä ja sylittelemässä

Tämä nyt ei ole enää mikään uutinen, että mami tunkee itsensä katsomaan Ilonaa ja Zetoria aina kun vain voi.

Mutta tehtiin siellä muutakin kuin syliteltiin.

Leikittiin punaisella taikalangalla...

Pidettiin päätä vinossa...

ja toiseen suuntaan...

Oltiin valtavan söpönä...

Ja näytetään ihan aikuiselta, vakavalta kissalta

**************************************************************

Tähän loppuun on vielä laitettava kuva meidän uudesta kiipeilypuusta. Siitä tuli vähän tynkä, kun yläpesässä oli väärät kierteet, eikä sitä saatu paikalleen. Ollaan kuitenkin sitä mieltä, että se on parempi näin, sillä ei kukaan tuon toisenkaan ison puun yläpesässä käy. Lisäksi vähän epäilytti, että olisiko se kestänytkään yhdellä pienellä ruuvilla.

Yläpesästä tuli lattiapesä, joka on jopa käytössä :)

Tästä pääsee näin kätevästi hyllyn päälle, hops vaan!

Kylässä, taas

Penan ja Punkun luona

Minulla kun oli se tärkeä kuriiritehtävä Ilonan ja Zetorin ihmiseltä Penan ja Punkun ihmiselle, niin sen varjolla pääsin tänään käymään Penalandiassa.

Siellä oli ovella vastassa kaksi punaista suloista herraa. Punkku oli kasvanut ihan hurjasti siitä, kun sen viimeksi näin joulun aikaan! Kohta poika hurahtaa Penan ohi.

Nyt oli kamera matkassa, mutta eihän niistä elohiiristä meikäläisen taidoilla mitään kunnon kuvia saanut! Varsinkin Penasta oli yleensä kuvassa vain pyrstö, häntä tai nenä.

Kohta mä tulen ja vien sen lelun sulta, Punkku!

Lällällää, etpäs saa! Mä makaan sen päällä!

Ystävänpäiväpainit

Pojilla oli karkkipäivä, vaikka olikin sunnuntai. Nam!

Vauhtia riittää näiden kahden kanssa. Punkku varsinkin jaksoi leikkiä miltei loputtomasti. Penalta sain monta pääpuskua ja pusua; en taida raatsia pestä naamaa moneen päivään :)

Kotona minut sitten tutkittiin ja nuuskuteltiin taas päästä varpaisiin. Tyttöjen kommentti taisi olla, että nyt pysyt kotona, etkä koko ajan hyppää vieraita kissoja katsomassa!

Kylässä

Ilonan ja Zetorin luona

Työmatkoista tulee kivampia, kun niiden päätteeksi pääsee käymään kissablogikamujen luona. Siispä eiliseen helsinginreissuun sisältyi mukava päätös, kun järjestin itseni illalla kylään Ilonalandiaan! Olihan minulla ihan asiantynkääkin, eli kuriiritehtäviä Analta Penan ja Punkun ihmiselle. Tässä tulee siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun pääsen saman keikan varjolla katsomaan myös Penaa ja Punkkua :)

Zetor oli reippaana isäntänä heti ovella vastassa. Mutta kyllä poika on kasvanut! Ihan sitä ollaan jo isoa kissaa, saman kokoinen kuin Ilona. Valitettavasti matkassa oli vain känny, joten kuvat ovat vähän mitä sattuu. 

Moikka! Kuka sä oot? Toitko herkkuja ja leluja?

Mutta arvatkaa mitä! Ilona oli aluksi sängyn alla, mutta tuli aika pian sieltä esille, nuuski sormiani ja sain jopa koskea hänen ylhäisyytensä silkkiturkkia! Hyödynsimme myös neljää kissatätikättä ja leikasimme molemmilta peukkukynnet. Siinä sain ihan rapsuttaa Ilonaa - iiiik :) :) :)

No hei! Älä nyt luule ittestäs liikoja. Ainakin mä pistän silmät kiinni kun kuvaat.

Zetorin sai melkein pistää solmuun, joten monta halia ja pusua tuli vaihdettua. Vähältä piti, että ei poika olisi sujahtanut reppuun kuriiripostin mukana, on se niiiin suloinen höpinkäinen :)

Oman ihmisen syli on maailman paras paikka :)

Zetor esitti huimia hyppyjä huiskaleikissä, pomppuvoimaa pojalta löytyy! Tuliaisiksi viemäni lampaankarvapallolelu oli molempien mieleen ja kiitokseksi näin jopa takaa-ajoleikkiä.

Me leikittäis nyt, voitko olla kuvaamatta

Kyllä tämä kissatäti on nyt onnessaan :)

Kiitos Ana, Ilona ja Zetor, että sain tulla käymään!

PS. Sain kotona perusteellisen nuuskutuskäsittelyn. Varsinkin sukat melkein syötiin :)

PPS: Me laitoimme myös varoiksi rajoituksia kommentointiin, vaikka vielä ei roskapostihyökkäystä ole tullutkaan. 

 

Pieni punainen...

eli Punkku himself!

Pääsin tänään katsomaan pikku Punkkua ja isoveli Penaa - iik!

Voi sitä sulouden ja söpöyden ja villikoinnin ja pehmoisen pentukarvan määrää! Kuvat kertokoon enemmän.

Tässä mä oon!

Enks ookin tosi söpö?

Tarkkana nyt!

 

Mä oon hulja peto - ainakin tän lelun kanssa

Musta on tulossa iso poika. Kattokaa vaikka mun tassua!

 

Onkos tää nyt se punainen höttiäinen mitä ei kukaan saa kiinni?

 

Isoveljen kanssa tutkitaan ajan kulkua. Jännä toi punainen viisari.

 

Välillä Pena opettaa mua kuulemma talon tavoille. Mä pistän kyllä jo kovasti vastaan, ei mua niin vaan lannisteta!

 

Hei ihminen, jääks toi riiviö oikeesti tänne olemaan? Eiks jätettäis se ton tädin reppuun kun  se siellä jo oli?

Penan ja Punkun yhteiselo näyttää sujuvan erinomaisesti. Rallia juostaan niin että matot ovat rytyssä; välillä Punkku edellä ja välillä Pena. Pena jyrää tietysti vielä voimalla, mutta Punkku ei todella ole alakynnessä vaikka kokoeroa on melkoisesti. Pojalla on sisua ja voipi olla, että hetken päästä Punkku onkin talon herra, aika näyttää :)  

Kiitos kun sain käydä vierailulla! 

Punkku ei sitten kuitenkaan "unohtunut" mun reppuun, vaikka siellä sisälläkin taisi jossain vaiheessa käydä. Kotona reppu joutui täydelliseen tarkastukseen ja sain selitellä tytöille missä sitä taas on käyty :)