Historiaa, part 2

Olgan vuoro kertoa

Meinasin jo hermostua, kun mami ei ollenkaan kerro mun vauva- ja pentuajoista, mutta päästiinpä vihdoin asiaan. Kuvat on huonoja kännytuhruja, mutta onhan malli kaunis :)

Olen syntynyt kesäkuussa 2009 Turun eläinhoitolassa, siinä vanhassa, joka oli aika ränsistynyt jo silloin. Mun emo ja sen sisko oli otettu huostaan, kun niiden henkilökunta ei enää pystynyt huolehtimaan niistä. Molemmat siskokset olivat pieniin päin tullessaan hoitolaan ja niinpä meitä syntyi siellä lauma serkuksia.

Mami ja isukki oli jo pitkään miettineet, että Sofille pitäisi saada seuraa. Sofi kyllä itse oli sitä mieltä, että ei tähän mitään pentua tarvita häsläämään. Kumminkin mami soitti sinne hoitolaan ja kuuli, että tämmöinen porukka siellä olisi ja muutama vielä vapaana. Sitten kun ne tuli meitä katsomaan, niin mami oli ekaksi ihan riemuissaan, kun se näki siellä sellaisia leluja, joita se oli itse sinne lahjoittanut. Mä sitten sulatin niiden sydämet sillä, että olin porukan kovin kiipeilemään ja muutenkin touhottamaan.

Olen tässä n. 2 kk nuori
 

Tässä on mun emo ja joku siskoista

Eläinhoitola luovuttaa ainoastaan steriloituja kissoja, joten niinpä mutkin leikattiin ennen luovutusta. Olin aika pienikokoinen, joten jouduin odottelemaan vähän yli virallisen 12 viikon luovutusajan, jotta mut voitiin leikata.

Vihdoin lokakuussa koitti se ilon päivä, että pääsin uuteen omaan kotiini! Heti kun pääsin pois kopasta, niin lähdin reippaasti tutkimusretkelle. Kiersin joka paikan ja totesin, että hyvä koti tämä on. Ainoa omituisuus oli sellainen iso, kirjava karvainen otus, joka meni mua karkuun. Mua, pientä rääpälettä?

Tää on kiva paikka, paljon leluja ihan vaan mulle. Olen tässä toista päivää kotona.

Ja tällainen parveke, josta voi tarkkailla tipuja ja naapureita. Tossa on se kirjava otus, on jo uskaltanut noin lähelle mua.

Aika pian se ei enää pelännyt mua, kun huomasi, että mä oon ihan vaaraton ja pieni.

Tässä me bongataan yhdessä lintuja.

Ja painitaan

Mulle tuli mahtava kasvupyrähdys heti kun pääsin kotiin. Kasvoin kolmessa kuukaudessa reilun kilon painosta yli neljäkiloiseksi! 

Tässä olen samassa paikassa kuin tuossa ekassa kotikuvassa. Olen jo 7 kk ja aika paljon kasvanut :)

Kyllä mä tykkään olla täällä kotona. On ruokaa, nameja, leluja, paijausta, hyviä petipaikkoja ja tiputelkkari. Välillä vaan toi iso kirjava, Sofiksi kutsuttu, mua pomottaa, mutta kai se on sen oikeus, kun on vanhempi ja ollut täällä ennen mua. Kotona on paras!

Kummallista karvaa

Ja lahja mamille

Tässä yks päivä lepäiltiin ihan rauhassa sängyllä ja tietysti mami tuli siihen häsläämään kameran kanssa. Mutta mitä ihmettä? Miksi siinä sängyllä oli noin paljon karvatupsuja? 

Olga: Mä en ainakaan ole niitä tehnyt! On ihan liian tummia mulle...keneköhän ne vois olla?

Mä lähden pois! Selvittäkää keskenänne, teillä on ton värisiä karvoja - molemmilla.

 Ei oo mun!

Sofi: Se syyttää mua, mutta ite se pöllytti mun karvat sinne sängylle kun vähän painittiin. Hyvä sitä on tollasten päiväpeiton väristen karvojen kanssa siinä uhota! Kato tarkkaan, löytyy sieltä niitä Olgan karvojakin. Nih!!!

Meillä on siis alkanut kunnon karvanlähtöajat. Furminaattoria käytetään lähes päivittäin, mutta Sofin turkki tuntuu vain tuuheutuvan.
 
Lopuksi vielä Sofin lahja mamille. Eikä ole edes nimipäivä :) :)

Kylässä, taas

Penan ja Punkun luona

Minulla kun oli se tärkeä kuriiritehtävä Ilonan ja Zetorin ihmiseltä Penan ja Punkun ihmiselle, niin sen varjolla pääsin tänään käymään Penalandiassa.

Siellä oli ovella vastassa kaksi punaista suloista herraa. Punkku oli kasvanut ihan hurjasti siitä, kun sen viimeksi näin joulun aikaan! Kohta poika hurahtaa Penan ohi.

Nyt oli kamera matkassa, mutta eihän niistä elohiiristä meikäläisen taidoilla mitään kunnon kuvia saanut! Varsinkin Penasta oli yleensä kuvassa vain pyrstö, häntä tai nenä.

Kohta mä tulen ja vien sen lelun sulta, Punkku!

Lällällää, etpäs saa! Mä makaan sen päällä!

Ystävänpäiväpainit

Pojilla oli karkkipäivä, vaikka olikin sunnuntai. Nam!

Vauhtia riittää näiden kahden kanssa. Punkku varsinkin jaksoi leikkiä miltei loputtomasti. Penalta sain monta pääpuskua ja pusua; en taida raatsia pestä naamaa moneen päivään :)

Kotona minut sitten tutkittiin ja nuuskuteltiin taas päästä varpaisiin. Tyttöjen kommentti taisi olla, että nyt pysyt kotona, etkä koko ajan hyppää vieraita kissoja katsomassa!

Ystäväkirjahaaste

Saimme Hupsuttamosta ystäväkirjahaasteen, kiitos siitä!


Kysymykset ovat hupsunhauskoja ja vastaamme niihin yhdessä.


Ohjeet ovat:
Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirjakysymyksiin.
Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia.
Keksi uudet kysymykset blogiystävällesi tai käytä vanhoja.
Haasta mukaan ihania blogiystäviäsi. 
 
1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?


Sofi & Olga: Iso aurinkoinen puisto, jossa on nurmikkoa, puita kiipeilyyn ja pensaita lymyilemiseen. Puissa on tipusia ja puskissa hiiriä ja myyriä. Sitten siellä on ihan kaikki meidän blogikissakaverit! Nuppu ja Ruffe voi kuherrella rauhassa jossakin suojaisessa nurkassa, Namu ja Zetor leikkiä yhdessä, Ransu,Musti ja Myrsky  pyydystää yhdessä myyriä, Pena ja Punkku kiipeilevät Paavon ja Jacksonin selässä, Ilona ja Pepsi höpöttävät tyttöjen juttuja, Sofi voi vaihtaa kuulumisia Kajsa-siskon kanssa ja kaikki muutkin kissat tapaa virtuaalikaverit ihan oikeasti. Kukaan ei sähise eikä murise toisille:) (Mami: Hei tytöt, muistakaa, että se puisto on aidattu ja katettu, linnunmentävät aukot voi olla)
Mami: En ole oikein huvipuistoihminen, mutta iso vuoristorata siellä pitää olla. Kohtuullisesti ihmisiä, eikä kukaan syö hattaraa.







2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
S: Simon's Cat
O: Maija Maitoparta
M: Tää on vaikea...olisko Tupu, Hupu ja Lupu ;)


3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
S: Kuhafileet!
O: Kanakissanminttunamit!
M: Kesä!





4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
Me ollaan kaikki tosi epämusikaalisia, eikä juuri kuunnella musiikkia. Vastataan siis että hiljaisuus :)


5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
S: Norsun muisti; hyvässä ja pahassa
O: Kiltteys. En koskaan suutu, vaikka Sofi kiusaa tai mami yrittää laittaa koppaan.
M: Ongelmanratkaisukyky







6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
S: Pentuna olen pudonnut vessanpyttyyn - kaksi kertaa!
O: Mä en koskaan tee mitään pöhköä, oon niin rauhallinen ja varovainen
M: Ottanut nuo kaksi höpinkäistä :)


7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
S & O: Kotona on paras!
M: Teleporttaisin itseni Uuteen Seelantiin. Eksoottinen ja rauhallinen maa.


8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
S: Kuhafileen ympärillä olevan paperin tai katkarapupussin rapina
O: Kanakissanminttunamipussin avausääni
M: Mustarastaan ja peipon laulu kevätaamuna


9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
S & O: Hyvä tuuri kun päästiin asumaan tänne kotiin
M: Kun tutustuin ihanaan kissablogistaniaan





10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?
S: Meillä on sellainen aarrekaappi keittiössä. Siellä sisällä on kamalan kylmä ja sieltä löytyy kuhafileitä ja katkarapuja.
O: Olohuoneessa on sellainen aarrelaatikko, jossa on kanakissanminttunameja
M: Aku Ankka, veljenpojat ja Roope jossain erämaassa etsimässä kadonnutta aarretta vanha kartta kädessä


Haastamme näillä samoilla höpsöillä kysymyksillä söpöiset Nuutin tassut sekä kauniit Täplätytöt. Tässä kysymykset vielä selkeämmässä muodossa:


1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?




Hyvää ystävänpäivää kaikille ihmis- ja kissaystäville!

Kylässä

Ilonan ja Zetorin luona

Työmatkoista tulee kivampia, kun niiden päätteeksi pääsee käymään kissablogikamujen luona. Siispä eiliseen helsinginreissuun sisältyi mukava päätös, kun järjestin itseni illalla kylään Ilonalandiaan! Olihan minulla ihan asiantynkääkin, eli kuriiritehtäviä Analta Penan ja Punkun ihmiselle. Tässä tulee siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun pääsen saman keikan varjolla katsomaan myös Penaa ja Punkkua :)

Zetor oli reippaana isäntänä heti ovella vastassa. Mutta kyllä poika on kasvanut! Ihan sitä ollaan jo isoa kissaa, saman kokoinen kuin Ilona. Valitettavasti matkassa oli vain känny, joten kuvat ovat vähän mitä sattuu. 

Moikka! Kuka sä oot? Toitko herkkuja ja leluja?

Mutta arvatkaa mitä! Ilona oli aluksi sängyn alla, mutta tuli aika pian sieltä esille, nuuski sormiani ja sain jopa koskea hänen ylhäisyytensä silkkiturkkia! Hyödynsimme myös neljää kissatätikättä ja leikasimme molemmilta peukkukynnet. Siinä sain ihan rapsuttaa Ilonaa - iiiik :) :) :)

No hei! Älä nyt luule ittestäs liikoja. Ainakin mä pistän silmät kiinni kun kuvaat.

Zetorin sai melkein pistää solmuun, joten monta halia ja pusua tuli vaihdettua. Vähältä piti, että ei poika olisi sujahtanut reppuun kuriiripostin mukana, on se niiiin suloinen höpinkäinen :)

Oman ihmisen syli on maailman paras paikka :)

Zetor esitti huimia hyppyjä huiskaleikissä, pomppuvoimaa pojalta löytyy! Tuliaisiksi viemäni lampaankarvapallolelu oli molempien mieleen ja kiitokseksi näin jopa takaa-ajoleikkiä.

Me leikittäis nyt, voitko olla kuvaamatta

Kyllä tämä kissatäti on nyt onnessaan :)

Kiitos Ana, Ilona ja Zetor, että sain tulla käymään!

PS. Sain kotona perusteellisen nuuskutuskäsittelyn. Varsinkin sukat melkein syötiin :)

PPS: Me laitoimme myös varoiksi rajoituksia kommentointiin, vaikka vielä ei roskapostihyökkäystä ole tullutkaan. 

 

Kategoriasuosikit

Vastaus haasteeseen

Saatiin Pesukarhukissoilta haaste valita suosikkirodut kaikista FiFé -kategorioista. Tämä on aika vaikea meikäläiselle, kun olen aina ollut henkeen ja vereen kotikissojen kannattaja mitenkään rotukissoja väheksymättä. Siksi ehkä valinnat osuvatkin sellaisiin rotuihin, jotka ovat mahdollisimman alkuperäisiä. Lisäksi tietty omapäisyys luonteenpiirteissä miellyttää. Johtunee tuosta kotona hiippailevasta kilpparista :) Kovin moneen rotukissaan en ole saanut kunnolla tutustua, joten arviot menevät siis pitkälti ulkonäön ja yleisten ominaisuuksien sekä tietysti blogikissojen perusteella.

Mitään kategorioita - me ollaan parhaita!

Kategoria 1
Tässä kategoriassa pitää valita kahdesta ihanasta: Ragdoll ja Turkkilainen van. Molempia olen nähnyt vain näyttelyssä ja jotenkin tuo vanin ulkonäkö ja pienempi koko kiehtoo enemmän. Valinta on siis Turkkilainen van.


Kategoria 2
No niin, milläs tästäkään sitten valitsee? Siperiankissa: pehmeä, pörröinen ja kaunis! Maine Coon: iso, pehmoinen ja se ilme! Rotuominaisuuksissa mainittu Siperiankissan oma tahto kuitenkin nosti sen ykköseksi näiden kahden joukosta.

Kategoria 3
Nyt tuli todella vaikea! Kategoriassa on niin monta kaunista, ihanaa ja luonteikasta kissarotua. Mutta...the winner is: Eurooppalainen! Tämä valinta ei varmaan kaipaa perusteluja :) Kakkosta tässä ei voi valita, koska niitä olisi niin monta.

Kategoria 4
Äh, eikö saa valita kahta ykköseksi? Aby-Somppu, Somppu-Aby? Nyt menee sitten ihan karvan pituuden mukaan eli Somali voitti. (sorry, Pena!)

Muut
Kotikissa! Tuo kaikkien kissojen kuningas ja kuningatar! Maailman ihanin kissa, jossa on edustajia kaikista väreistä, kuvioista, turkin ja hännän pituudesta, naaman ja korvien muodosta sekä luonteenpiirteistä. Ehdoton ykkönen kaikkien kissojen joukossa!

Mä EN oo paksu, tää on vaan ihme kuvakulma!

Täytyy myöntää, että blogistanian kautta tutut kissat vaikuttivat valintoihin ainakin osittain, koska en ole itse koskaan harkinnut rotukissan ottamista.
Mutta: Kaikki, ihan kaikki kissat ovat ihania, kauniita ja omistajilleen palvelijoilleen rakkaita omia mussukoita.

Historiaa, part 1

Vauvakuvia

Ollaan jo pitkän aikaa Olgan kanssa pyydetty mamia kertomaan meidän pentuajoista ja julkaisemaan vanhoja kuvia. Oltiin mekin joskus pieniä hippiäisiä, vaikka nyt ei uskois :) Mä saan aloittaa, kun voin ottaa kunnian mamin opettamisesta kunnon kissatädiksi.

Sofi kertoo:

Olen syntynyt toukokuussa 2006 maalaistalossa Turun lähellä. Mami näki kissanpentuilmoituksen lehdestä ja sitten se olikin menoa. Mulla oli monta siskoa ja veljeä, sillä siinä talossa oli kahdella emolla pennut samaan aikaan. Kasvoimme siellä omissa oloissamme erillään, vaikka talossa asuttiinkin eikä saatu paljon ihmiskontakteja. Oltiin siis aika villejä kun luovutusaika tuli.  Luovutus oli ihan asiallisesti vasta 12 viikon jälkeen, joten sain riehua muiden pentujen kanssa ihan kyllikseni.

 

Tässä mä (tai mun sisko) olen mamin sylissä parin viikon ikäisenä

Mami ja isukki kävi meitä katsomassa jo silloin, kun oltiin vasta parin viikon ikäisiä ja silloin ne valitsi mut. Tosin se ei ole ihan varma, olenko mä just se, jonka ne silloin ekalla kerralla valitsi, koska mulla oli ihan saman näköinen sisko.

Tässä on mun emo, mä ja osa siskoista tai serkuista, me oltiin siellä vähän sekaisin:)

Mä itkin koko matkan uuteen kotiin, kun kukaan mun sisko ei lähtenytkään mukaan. En ollut koskaan ollut niin yksin! Sitten uudessa kodissa menin sohvan alle piiloon itkemään ja olin siellä koko illan ja seuraavan yön. Mami aina välillä kävi kurkkimassa ja surkuttelemassa, kun mä vaan itkin. Se laittoi ruokapurkkeja ja peittoja sinne, että mä tuntisin oloni paremmaksi, mutta eihän ne ikävään auta. Vessassa olin kumminkin käynyt jossain vaiheessa, kun eihän sitä siisti kissa lattialle pissi!

Seuraava päiväkin meni siinä surkutellessa, mutta sitten illalla mä ajattelin, että jospa vähän kurkkais noita ihmisiä.

Siitä se sitten lähti ja parin päivän päästä olin jo kotiutunut aika hyvin. Tietty lelut, herkut ja jatkuva huomio auttoi aika paljon :)

Tämä on otettu kun mä olin ollut pari-kolme päivää kotona. Aika rimppakinttu!

 

Lähdössä riehumaan 

 

Mä olin matalampi kuin kuljetuskoppa, tosi pieni :)

Uni maistui silloinkin 

Tässä mä olen jo kahdeksan kuukauden ikäinen. Toi hassu paituli on siks, että mut on just steriloitu. Mä en yhtään tykännyt vaatteista ja se otettiinkin pois jo muutaman päivän päästä. Haava parani hienosti ja annoin sen olla ihan rauhassa.

Sofi täyttää keväällä jo kymmenen, mutta tuntuu kuin näistä ajoista olisi vain hetki. Tämä pieni karvapallo on opettanut minulle todella paljon kissuudesta ja tekee sitä yhä edelleen melkein päivittäin!