Historiaa, part 1

Vauvakuvia

Ollaan jo pitkän aikaa Olgan kanssa pyydetty mamia kertomaan meidän pentuajoista ja julkaisemaan vanhoja kuvia. Oltiin mekin joskus pieniä hippiäisiä, vaikka nyt ei uskois :) Mä saan aloittaa, kun voin ottaa kunnian mamin opettamisesta kunnon kissatädiksi.

Sofi kertoo:

Olen syntynyt toukokuussa 2006 maalaistalossa Turun lähellä. Mami näki kissanpentuilmoituksen lehdestä ja sitten se olikin menoa. Mulla oli monta siskoa ja veljeä, sillä siinä talossa oli kahdella emolla pennut samaan aikaan. Kasvoimme siellä omissa oloissamme erillään, vaikka talossa asuttiinkin eikä saatu paljon ihmiskontakteja. Oltiin siis aika villejä kun luovutusaika tuli.  Luovutus oli ihan asiallisesti vasta 12 viikon jälkeen, joten sain riehua muiden pentujen kanssa ihan kyllikseni.

 

Tässä mä (tai mun sisko) olen mamin sylissä parin viikon ikäisenä

Mami ja isukki kävi meitä katsomassa jo silloin, kun oltiin vasta parin viikon ikäisiä ja silloin ne valitsi mut. Tosin se ei ole ihan varma, olenko mä just se, jonka ne silloin ekalla kerralla valitsi, koska mulla oli ihan saman näköinen sisko.

Tässä on mun emo, mä ja osa siskoista tai serkuista, me oltiin siellä vähän sekaisin:)

Mä itkin koko matkan uuteen kotiin, kun kukaan mun sisko ei lähtenytkään mukaan. En ollut koskaan ollut niin yksin! Sitten uudessa kodissa menin sohvan alle piiloon itkemään ja olin siellä koko illan ja seuraavan yön. Mami aina välillä kävi kurkkimassa ja surkuttelemassa, kun mä vaan itkin. Se laittoi ruokapurkkeja ja peittoja sinne, että mä tuntisin oloni paremmaksi, mutta eihän ne ikävään auta. Vessassa olin kumminkin käynyt jossain vaiheessa, kun eihän sitä siisti kissa lattialle pissi!

Seuraava päiväkin meni siinä surkutellessa, mutta sitten illalla mä ajattelin, että jospa vähän kurkkais noita ihmisiä.

Siitä se sitten lähti ja parin päivän päästä olin jo kotiutunut aika hyvin. Tietty lelut, herkut ja jatkuva huomio auttoi aika paljon :)

Tämä on otettu kun mä olin ollut pari-kolme päivää kotona. Aika rimppakinttu!

 

Lähdössä riehumaan 

 

Mä olin matalampi kuin kuljetuskoppa, tosi pieni :)

Uni maistui silloinkin 

Tässä mä olen jo kahdeksan kuukauden ikäinen. Toi hassu paituli on siks, että mut on just steriloitu. Mä en yhtään tykännyt vaatteista ja se otettiinkin pois jo muutaman päivän päästä. Haava parani hienosti ja annoin sen olla ihan rauhassa.

Sofi täyttää keväällä jo kymmenen, mutta tuntuu kuin näistä ajoista olisi vain hetki. Tämä pieni karvapallo on opettanut minulle todella paljon kissuudesta ja tekee sitä yhä edelleen melkein päivittäin!