Lomakuulumisia

Mamin loma

Kun me riuduttiin kissahoitolassa, niin mami lomaili auringossa, niin väärin! Luvattiin kuitenkin, että se saa kertoa lomastaan täällä meidän blogissa. Jos ei halua lukea sen höpinöitä, niin voi lopettaa tähän, koska meistä ei ole mitään tässä postauksessa. Muita kissoja on kyllä kuulemma, omituista. Niin ja mami varoitti, että tää on pitkä postaus!

Olin siis puolentoista viikon syyslomalla Etelä-Portugalissa Algarvessa. Paikka on todella tuttu, sillä laskeskelin, että olen käynyt siellä noin 15 kertaa; tosin aikaisemmin keväisin maalis-huhtikuussa. Lisäksi matka oli poikkeuksellinen, koska ensimmäistä kertaa olin yksin reissussa.

Matkaan kuului lepäilyä, tennistä, pieniä reissuja vuokra-autolla ja tietysti KISSOJA!

Algarve mielletään usein vain hiekkarannoiksi, golfkentiksi, hotelleiksi ja suomalaisten veropakolaisten pakopaikaksi, mutta siellä on paljon muutakin.

Kävin "maailmanlopussa" eli Euroopan mantereen lounaisimmassa kohdassa Cabo de Sao Vicentessä.  Huomaa mittakaava: nuo pikkiriikkiset hahmot majakan lähellä ovat ihmisiä!

Jotkut hurjapäät kiipeävät kalliota alaspäin ja kalastavat tuolta koloista. Nyt kalastajat pysyttelivät ylhäällä.

Algarven pääkaupungin Faron edustalla on Ria Formosan laguuni/suistoalue. Se on luonnonpuisto, joka on kuuluisa lintubongauspaikka.

Heti tuon hiekkadyynin takana aukeaa meri ja miltei koko Algarven rannikon mittainen hiekkaranta.

Algarveen ei voi mennä ilman, että tekee pitkän kävelyretken pitkin ihania hiekkarantoja. Koska sesonki oli jo ohi, rannoilla oli hiljaista.

Kävelin tätä ylhäällä olevaa polkua toiseen suuntaan ja rantaa vesirajaa pitkin takaisin. Matkaa en osaa sanoa, mutta aikaa meni kolmisen tuntia.  Lyhyempiä reissuja tein useita, koska meri on niin vangitsevan kaunis ja rauhoittava!

Tennis kuuluu kunnon lomaan! Ohessa pari pelikaveriani, toinen englantilainen ja toinen ranskalainen.

 

Tähän vuodenaikaan Algarvessa voi sataa ja nytkään ei siltä vältytty. Sadepäivänä voi sitten mennä shoppailemaan! Noin parinkymmenen kilometrin päässä on iso ostoskeskus Algarve Shopping, jonne paremman puutteessa matkasin. Ihan normi paikka, mutta löytyi sentään yksi aarre.

"Mustan kissan kauppa"

Kaikkea mahdollista kissa-aiheista sisustustavaraa! Onneksi näitä ei voinut ostaa, koska matkalaukussa ei ollut ylimääräistä tilaa. Tuskin olisivat tulleet edes ehjänä perille.

 

Jo vuosia on asuinpaikkanamme Algarvessa ollut Old Village -niminen paikka Vilamourassa. Se on 1700 -luvun portugalilaisen kylän mukaan tehty alue, joka on alunperin rakennettu 1980 -luvulla loma-asunnoiksi. Omistajat vuokraavat suurinta osaa asunnoista silloin kun eivät ole siellä itse, joten näitä saa varattua helposti netistä. Osassa asuntoja omistaja myös asuu pysyvästi, kuten tällä matkalla sattumalta tapaamani skottileidi Sheila. Asuntojen taso ja varustelu on minun kokemukseni mukaan hyvä, sillä niitä remontoidaan koko ajan. Osa on maan tasassa ja osa toisessa kerroksessa ja talot ovat maksimissaan kolmikerroksisia.

Old Village. Asuin oikealla olevien puiden takana pilkottavassa talossa.

 

Old Village

Alueella ei ole autoliikennettä, koska kulkuväylät ovat kuvassa näkyviä polkuja ja siksi täällä viihtyvät hyvin myös kissat. Asunnonvuokraustoimistot, ravintolat ja vakituiset asukkaat pitävät kissoista huolta.

Kylässä asuvat kissat on leikattu, ne madotetaan säännöllisesti, niillä on ruokaa, vettä ja majapaikkoja. Toki alueelle eksyy muitakin lähistön kissoja, mutta tarkat reviirit pitävät ne aika hyvin poissa.

Tämä musta kaunotar on tuttu jo vuosien takaa. Aurinkoisella rappusella on hyvä lepäillä ja kerjätä rapsutuksia.

 

Tätä kaunista kilpparia kutsun Maijaksi, koska sen portugalilainen nimi on niin vaikea. Tämäkin on vanha tuttu, kiltti söpöläinen. Vain tällä kissalla on korvamerkki steriloinnista, sillä merkintä ei ole kovin yleinen tapa täällä.

Sokerina pohjalla minun varsinainen lomakissani Miuku (Cindy). Miuku sai suomenkielisen nimensä äänestä, joka on pikkukissan miukumista, vaikka neiti on ainakin kuusivuotias. Vanha tuttu siis tämäkin ja otan vähän kunniaa tämän kissan kesyttämisestä :) 

Miuku oli v. 2009 lopulla ilmestynyt kylälle pentuna, erään vuokraustoimiston väki oli leikkauttanut sen ja pitänyt siitä huolta, mutta se ei ollut kesyyntynyt kovin hyvin. Olimme lomalla keväällä 2010 ja jäimme sen kuuluisan tuhkapilven takia lomailemaan ylimääräiseksi viikoksi. Kylä hiljeni ja minä istuin usein iltapäivisin nurmikolla silittelemässä ja harjailemassa pikku Miukua. Siinä se sitten oppi luottamaan ihmisiin paremmin. Sen jälkeen Miuku on ollut luonamme joka loma :)

Nyt en tavannut Miukua ihan ekoina päivinä, mutta heti kun törmättiin kylällä, tepsutteli hän perässäni asunnolleni ja jäi sinne loppuloman ajaksi :) Ei toki koko ajaksi, mutta vähintään joka ilta kun tulin kotiin, tytteli ilmestyi terassin ovelle haluamaan sisälle. Ruoka piti olla kupissa silmänräpäyksessä, vaikka ihan varmasti hän oli saanut päivällä ruokaa muualta. Sitten istuskelin terassilla lukemassa tai räpläämässä iPadia ja Miuku pyöri lähistöllä. Yöksi hän jäi sohvalle ja aamulla klo 6 neiti tepsutteli sänkyyn miukumaan: ”nälkäää”, ”pissahätäää”! No, terassin ovi auki, kissa kävi pissalla ja ruokaa kippoon. Sitten voitiin jatkaa unia vielä pari tuntia.

Tiukka ilme ja sitten mentiin puunrunkoa ylös!

Hiekassa on kiva kieriä

Aamulla tämmöinen nassu tuli herättelemään. Vähän vielä unettaisi :)

Piti tehdä kurkkutesti, ei pelottanut

Aurinkopeti onkin jo varattu...

Kerta kaikkiaan ihana loma! Omia kissoja oli tietysti vähän ikävä, mutta Miukun ilmestyminen lievitti sitä ikävää paljon.