Kärryttelyä

Ihan ulkona

Sofi kertoo:

Muistatteko, kun kerrottiin, että meille ilmestyi sellainen outo nukkumispaikka. Se on ollut partsilla, mutta vähän aikaa sitten mami otti sen eteiseen ja huijasi mut sinne sisälle. Sitten se lähti lykkäämään sitä ovesta ulos!
Mä pelästyin, että nyt mennään taas sinne ronkkimispaikkaan, mutta me ei mentykään autolle, vaan ihan eri suuntaan. Siinäkin oli ekaks autoja, mutta sitten mentiin ihan outojen hajujen ja äänien keskelle. Mua pelotti koko ajan aika paljon ja ilmoitin sen kyllä kovaäänisesti.
Onneks me oltiin vaan vähän aikaa ja kotona mä ilmoitin, että mua ei sitten tonne enää tulla pistämään, nih!

Tuolla mä oon ja siinä on kamala, pelottava maailma ympärillä!

Olga kertoo:

Eilen aamulla mami taas toi ne kärryt eteiseen ja heitteli mulle sinne muutaman namin. Mä tietty innoissani hain niitä sieltä, mutta yks kaks en päässytkään enää pois! Sitten mami nappasi kärryistä kiinni ja lykki ne ulos ovesta. Mä vaan ihmettelin, mutta en niin kovasti pelännyt. Kattelin vaan kummissani, että mitä tää nyt on.
Me mentiin ihan metsään! Siellä näkyi paljon lintuja ja ötököitä ja kuulemma kurrekin oli aika lähellä. Mä kattelin silloin tosin toisesta ikkunasta, enkä huomannut sitä. Mutta sen pulun (kyyhkysen, toim.huom.) mä näin! Se tepasti siinä ihan muina tipuna ja mä naksuttelin sille. (Friede, kyllä mä sen joskus vielä saan kiinni!)
Me käveltiin pitkän aikaa ja välillä pysähdeltiin. Nähtiin yks koirakin, mutta se ei välittänyt musta enkä mä siitä. Ihmiset jotain siinä vaan höpötteli. 
Oli jännä reissu ja mä kerroin mamille, että voisin lähteä uudelleenkin. 

Tuolla on joku tipi! Tai ötökkä! Tai jotain muuta jännää!

Ulkoilu oli näin rasittavaa!

Ollan siis varovasti aloiteltu kärryttely molempien kanssa. Sofin kanssa käytiin pikku lenkki viereisellä kuntoradalla ja seisoskeltiin hetki paikallaan. Protestointi oli sen verran kovaäänistä, että Sofin kanssa tuskin enää lähdetään lenkille. Kun otin eilen kärryt parvekkeelta sisälle, niin neiti singahti heti sängyn alle.
Olgan kanssa kierrettiin koko kuntorata (1,5 km) ja tytteli oli ihmeen rauhallinen koko matkan. Välillä mentiin vauhdikkaammin ja sitten taas pysähdyttiin ihmettelemään ääniä ja hajuja. Olga kuunteli, katseli ja haisteli kaikkea uutta ja jännää, eikä juurikaan naukunut tai muutenkaan protestoinut. Olemus ja ilme oli aluksi vähän jännittynyt, mutta loppumatkasta asento oli jo rennompi. 
Valjastelua ei edes yritetty, mutta ehkäpä siihenkin päästään Olgan kanssa jossain vaiheessa. Tuon kärryn koppa on umpinainen, joten siellä voi olla ilman valjaita eikä kumpikaan edes yrittänyt tunkea ulos.

Tähän vielä huono kuva kolmannesta kärryttelijästä parin viikon takaa. Tunnettekos kuka tämä söpöläinen on?