Masuvaivoja

Mami ei oo kiva

Meillä oli toissa viikolla masuvaivoja. Ensin Sofi aloitti oksentamisen pääsiäispyhien jälkeen tiistaina. Ruoka ei maistunut kummallekaan, mutta luulin että Olga vain komppaa kaveria, koska ei oksentanut. Sitten torstaina varasin ajan ell:ille, koska huoli oli jo kova, kun ruoka ei kelvannut enää kummallekaan. Vesi onneksi maistui molemmille.
Torstaina illalla myös Olga oksensi, joten perjantaina molemmat pääsivät kyytiin ja suunnattiin Evidensiaan.

Odotellaan vastaanotolle pääsyä

Molemmat tutkittiin, mitattiin kuume, annettiin pahoinvointilääke ja Sofilta otettiin myös kaikki perusverikokeet (vrt. aikaisemmat käynnit) kontrollin vuoksi. Sofi sai myös nesteytystä ihon alle. Diagnoosina oli todennäköisesti joku masuvirus, joka menisi itsestään ohi. Mukaan saatiin pahoinvointilääkettä, Enteromikro -pastaa, masuystävällistä märkäruokaa ja hyviä ohjeita.
Olga oli sitä mieltä, että häneltä EI mitata kuumetta EIKÄ oteta verikokeita, joten ne jätettiin väliin. Olga ei tuntunut kuumeiselta eikä ollut koko aikana ollutkaan niin väsy kuin Sofi.
Sofilla oli kuumetta, joten ei ihme, että pientä väsytti. Verikokeiden tulokset olivat kaikki viitearvojen sisällä, joten se jo helpotti huolta.
Ohjeeksi kotiin oli pakkoruokintaa ruiskulla, sillä jotain piti masuun saada. Sofilla se onnistui aika hyvin, mutta Olgalla ruokaa oli enemmän kissan päällä kuin sisällä. Jonkin verran saatiin kuitenkin molemmille uppoamaan.

Yläkuvissa ell:llä ja alakuvissa kotona myrtsinä

Pikku hiljaa tytöt piristyivät viikonlopun aikana, kun pahoinvointi helpotti ja masu sai ruokaa. Molempien mielestä minä olin ihan kamala, kun ruuttasin ruokaa väkisin suuhun. Onneksi Sofi tokeni ensin ja rupesi syömään itse, mutta Olgan kanssa oli vaikeampaa. Vaikka oli selvästi nälkä, niin ruoka oli kamalaa ja sitä ei voinut syödä. Herkkuja upposi jonkin verran kädestä syöttäen, mutta tavallista ruokaa neiti kävi nuuhkaisemassa ja lähti pois. Ostin kaikkea mahdollista märkistä mikä on aikaisemmin ollut ihan superherkkua, mutta ei kelvannut.
Chattailin sitten kissabloggarikollegojen kanssa ja purin huoltani Olgasta. Onneksi Penan ja Punkun ihminen muisti, että hänellä on pussi RC:n nirsoille kissoille tarkoitettuja raksuja ja toi pussin meille. Koska minä olin edelleen Epäilyttävä, niin P&P ihminen antoi raksuja kädestä ja Olgahan söi!!!
Pikku hiljaa sitten lisäsin normiraksuja näiden joukkoon ja palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tytöt ovat taas reippaita ja terveitä!