Lelujuttuja

Kyllä mäkin osaan!

Ollaan oltu tosi laiskoja täällä blogin puolella, mutta nyt oli pakko tehdä puolustuspuheenvuoro 😺

Kiskatit väitti, että me ei osata leikkiä uudella perhoslelulla! No mun piti tulla näyttämään, että kyllä mäkin osaan.

Ensin tarkkaillaan

Ja sitten menoksi!

Mua ei kiinnosta tollanen härpäke. Leikin mielummin männynkävyllä!

Kiinnostaako teitä enemmän kaupan lelut vai itse tehdyt?

 

Kolme viikkoa kotona

Ollaan nyt oltu täällä Miukumaassa kolme viikkoa ja kotiuduttun ihan täysin. Mamia pitää vielä vähän opettaa meidän tavoille, mutta aika hyvin sekin on jo oppinut.

Ollaan vallattu kiipeilyjutut

Ja sitten ollaan söpöilty

Mami lässyyttää aina ihan kauheasti, kun me ollaan vierekkäin tai leikitään yhdessä. Se on kuulemma ihanaa, kun ne Miukumaan edelliset asukkaat ei juuri ikinä tehneet sillä tavalla.

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Namitarjoilua tosin saisi olla enemmän ja niitä ei saisi piilottaa sellaisiin kummallisiin lokerosysteemeihin. Lelujakin on vaikka kuinka ja luvassa on toinen leikkitunnelikin.

Me tykätään ja mamikin tykkää 🩷🩷

Uuteen kotiin

Moi, me ollaan Minni ja Tellu ja viime sunnuntaina oli tosi jännä päivä. Oltiin ihan muina kissoina meidän kotona, mutta sitten kaksi tätiä tuli sinne ja ne laittoi meidät kuljetuskoppaan ja kopat sellaiseen isoon härveliin. Meidän kotiväki jäi sinne tippa linssissä vilkuttamaan, mutta ne selitti, että kun he oli sijaiskoti, niin ei ollut tarkoituskaan että me jäisimme sinne, vaan mentäisiin nyt meidän loppuelämän kotiin. Jouduttiin olemaan sitten ihan Kauhean Pitkä Aika siellä härpäkkeessä, kunnes pysähdyttiin ja meidät kuskattiin sisälle.

Aluksi ihmeteltiin, että missä me oikein ollaan ja kuka tuo toinen kissa on. Oltiin unohdettu, että ollaan siskoksia ja piti vähän sähistä sille toiselle. Tutkittiin kuitenkin reippaasti kaikki paikat ja todettiin, että tuntuu aika kivalta.

Sitten se toinen täti lähti ja tämä toinen selitti, että me ollaan tultu omaan loppuelämän kotiin ja ollaan nyt Miukumaan Minni ja Tellu ja hän on Mami.

Ollaan nyt oltu täällä jo monta yötä ja viihdytään tosi hyvin. Ymmärettiin myös, että oma siskohan siinä on, eikä mitään sähinöitä enää ole. Syödään, käydään vessassa, leikitään, riehutaan, kiipeillään ja nukutaankin välillä. Tellu on nukkunut mamin sängyssä joka yö ja Minnikin käynyt siellä kääntymässä. Täällä on hyvä olla!

Tellu

Minni

Mami kertoo:

Minni ja Tellu tulivat tänne täyttämään kissanmentävää aukkoa mamin elämässä. Sofin jälkeen koti vaati uutta kissaa ja kun nämä noin 6 v siskokset löytyivät Kissankulma Ry:n sivuilta, niin ei muuta kuin adoptiohakemus vetämään. Kävin katsomassa heitä vajaa kuukausi sitten ja silloin tytöt valloittivat sydämeni lopullisesti. He ovat täysin kesyjä kodinvaihtajia, jotka ovat olleet yhdistyksellä vain kotihoidossa ja siis todella ihmisrakkaita hurinapalleroita. He ovat vajaassa viikossa jo ottaneet koko kodin haltuunsa ja kietoneet minut täysin tassujensa ympärille.

Vähän on totuttelemista Sofin jälkeen kahteen aktiiviseen kilpparineitoon, mutta hauskaa on ollut!

Vielä kiitos Kiskattien palvelijalle, joka oli seurana ja kuljettajana tyttöjen kotimatkalla. Sain sitten jo matkalla rauhassa jutella tytöille kaikenlaista.

Samoin kiitos sijaiskodille, joka oli hoitanut hyvin ja rakastanut tyttöjä kuin omiaan melkein puoli vuotta.

Blogi toivottavasti myös aktivoituu jälleen (ja banneri päivittyy :)), kun saamme uutta materiaalia tänne tyttöjen touhujen myötä 😻

Sofin tarina

 

Sofi syntyi maalaistalossa Turun lähellä Sofian päivänä toukokuussa 2006.

Elämän alku ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta kun hän pääsi 12 viikkoisena omaan kotiin, lähti kasvu vauhtiin. Ruoka ja leikit maistuivat alusta alkaen, vaikka muutaman kerran käytiin eläinlääkärissä.

Sofi steriloitiin vasta puolivuotiaana, joten pari kiimaa päästiin kokemaan.

Vuoden 2009 alkukesästä päätimme, että Sofi tarvitsee kaverin ja lokakuun alussa meille muutti Olga. Tytöt tulivat hyvin toimeen alusta asti, vaikka eivät mitään sydänystäviä olleet.

Kun Olga lähti sateenkaarisillalle kesäkuussa 2022, ei Sofi kummemmin kaivannut kaveria vaan jatkoi elämäänsä onnellisesti ainoana kissana. Varmaan Olgan sairastelu oli vaikuttanut myös Sofiin ja stressannut myös häntä.

Sofi oli harvinaisen terve kissa lukuun ottamatta hammassyöpymää, jonka takia käytiin vuosittain hammashoidossa ja vuosien kuluessa jouduttiin poistamaan useita hampaita.

Vuoden 2022 lopulla Sofilla todettiin selässä spondyloosi ja myös jonkin verran nivelrikkoa takajaloissa. Niihin saatiin lääkitys, jota tarkennettiin heti alkuvuodesta 2023 vuositarkastuksessa. Samalla käynnillä todettiin lievästi kohonneet munuaisarvot ja myös kilpirauhasen liikatoimintaa. Munuaisia lähdettiin hoitamaan vain munuaisruoalla, mutta kilpirauhaseen saatiin lääkitys, joka pienen säädön jälkeen saatiin kohdalleen.

Munuaisruoka ei maistunut ollenkaan ja koska arvot eivät olleet kovin pahat, siirryttiin normaaliin, laadukkaaseen märkäruokaan ja lihoista kanaan. Kalaa piti tietty joskus saada herkkuna.

Lääkärissä käytiin puolen vuoden välein kontrollissa ja hammashoidossa edelleen vuosittain. Nivelvaivat pahenivat pikkuhiljaa ja korkealle hyppiminen ei enää kunnolla onnistunut. Kotiin hommattiin jakkaroita ja muita porrasrakennelmia, jotta hypyt helpottuivat.

Seuraava kontrollikäynti olisi ollut maalis-huhtikuussa, mutta yhtenä aamupäivänä Sofi alkoi käydä vessassa taajaan ja tuloksena oli pikkuisia pissapaakkuja. Saimme onneksi ajan iltapäivälle aivan ihanalle, pienelle ell-asemalle, jossa lääkärin kanssa hyvin nopeasti yhteisymmärryksessä totesimme, että nyt oli aika päästää pieni vaivoistaan.

Oli lopulta helppo tehdä lopullinen ratkaisu. Sofi sai elää pitkän, onnellisen elämän ja lähti rauhassa kauniisti.

 

Sofia 15.5.2006-18.2.2025

 Hyvää matkaa sateenkaarisillalle, Sofi 🩷

Puolivuotissynttärit

 18 v 6 kk

Eikös tässä iässä voi juhlia jo puolivuosittain?

Ainakin sain eilen herkkutikun ja ekstra-annoksen tahnulia, niin kyllä sitä voi jo pitää juhlana. 

Jaa mitä olen tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana? Ainakin käynyt eläinlääkärissä! Ei  mitään vakavaa, kontrollikäyntejä, mutta ei ne silti ole mitään kivoja reissuja. Kerran puolessa vuodessa tarkistetaan munuais- ja kilpirauhasarvot ja tsekkaillaan yleiskunto. Nivelet vaivaa, kuten usein korkeassa iässä, mutta muuten olen ok. Kolmea lääkettä päivässä tuo mami minuun tuputtaa, mutta onneksi ei pahan makuisia. Ruokakin maistuu ja saan syödä ihan niin paljon kuin haluan! Eikä tarvi syödä pahaa ruokaa, hih. 

Onneksi on ollut aika lämmin ja olen päässyt parvekekyttäykselle päivittäin. Tipuja tosin ei kovin paljon näy, mutta kyllä ne vielä herättävät metsästysvaistot. Harmi, kun on tuo lasi välissä.

Hyvää loppuvuotta kaikille kamuille!

Olen täysi-ikäinen!

Onnea Sofi 18 vuotta!

Sain ajokortin ja pääsen baariin 😻

 Hyvää Joulua!

Sieltäkö se joulupukki tulee?

Saimme paljon kauniita kortteja postissa ja viesteinä, kiitos niistä kaikista ❤

Meidän joulukorttirahat menivät tänä vuonna Dewi Ry:n kissoille 😻

Oikein rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta!

Toivottavat Sofi ja mami

Sofi 17 v

Tänään on suuri päivä pienelle kissalle!

Tänään on kulunut 17 vuotta siitä, kun lietolaisella maatilalla syntyi pikkuinen tirppana kilpparikissa ja hänen sisaruksensa. Saman vuoden elokuun lopulla tämä pikkuinen pääsi  hyvään loppuelämän kotiin rakastetuksi perheenjäseneksi.

Nyt 17 vuotta myöhemmin Sofi on edelleen rakastettu ja hoivattu perheenjäsen. Vauhti on toki jo hiipunut, mutta edelleen aamuherätykset, ruoan vaatiminen, harjauksen kerjääminen, pusuttelu, puskeminen ja hurina ovat jokapäiväisiä.

Synttärikakkua meillä ei ollut, mutta herkkuja oli tarjolla.

Oikein paljon onnea rakas Sofi 💖

Kevätkuulumisia

No hupsista, onpas taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Mutta tässä viime aikojen tärkeimpiä.

Sofin eläinlääkärit

Kilpirauhaslääkkeen annostus saatiin nyt kohdalleen, joten tuli lupa hammaslääkärille. Munuaisarvot ovat rajojen yli, mutta eivät huolestuttavissa lukemissa ja varsinkin kun Sofi voi hyvin, syö, juo, pissaa ja kakkaa, niin paniikkiin ei syytä. Munuaisruoat eivät ainakaan tällä hetkellä maistu, joten mennään laadukkaalla perusruoalla; pääasia on, että ruoka maistuu. Onneksi munuaisraksut sentään kelpaavat.

Hammashoito meni hienosti, syöpymä ei ollut edennyt ja selvittiin hammaskiven poistolla. Samalla kun Sofi oli unten mailla, niin otettiin pissanäyte ja siinä ei ollut proteiineja. Edellisellä kontrollikäynnillä oli yritetty ottaa pissanäytettä neulalla rakosta, mutta ei onnistunut. Kotona taas näytettä ei saa, kun neiti asettautuu niin tiukasti hiekkaan, että ei sinne mitään kauhaa saa väliin 😊

Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden päästä ja Sofi on kyllä ylen onnellinen, että ei tarvitse mennä pitkään aikaan punaisella pölynimurilla pistämöön.

Mä en halua näitä koppakeikkoja!

Kissabloggaritapaaminen Turussa

Viime syksyn bloggaritapaamisessa päätettiin, että keväällä uudelleen ja nyt Turussa! Meitä oli kymmenkunta bloggaria sekä lukijaa ja alkuun nautimme erinomaisen lounaan Ravintola Teinissä keskellä Turun kulttuurimaisemaa. Sen jälkeen ajelimme Päärynäeläimelle tutustumaan Susannan ja Jussin ”eläintarhaan”. Silmät ymmyrkäisinä katselimme ja kuuntelimme, kun he kertoivat eläimistään alkaen kissoista, freteistä ja kaneista päätyen liskoihin ja käärmeisiin. Monet eläimistä ovat rescue-eläimiä ja kaikki saavat siellä hyvän loppuelämän kodin oikeanlaisessa ympäristössä, hyvin hoidettuina ja rakastettuna.

Kuten perinteeseen kuuluu, saimme taas sponssilahjoituksen. Nyt lahjoittajana oli Aurapet kassillisella herkkuruokia! Valitettavasti Sofi sai näistä vain osan märkiksistä, mutta loput ja kasan muitakin kaappiin kertyneitä ruokia mami kuljetti Dewi Ry:lle kodittomien kissojen iloksi.

Osa Päärynäeläimen laumasta herkuttelemassa

Mami silitti tätä kiemuraista!

Aurapetiltä saadut ruoat, tosi laadukkaita. Verkkokaupassa on kevätkampanja, käykääpä kurkkaamassa.

Mä en siis saa näitä, epistä!

Tassulinnan emäntä ystävineen kylässä, Sofi kertoo

Yhtenä perjantaiaamuna mami sanoi, että meille on tulossa kivoja vieraita. Mä suhtauduin tietysti asiaan vähän varauksella, mutta jäin odottelemaan kotiin, kun mami ajeli asemalle näitä vastaan. Mutta ei ne sieltä tulleet kuin toooosi pitkän ajan päästä, ehdin ottaa ainakin kahdet päivänokoset sitä ennen. Olivat kuulemma käyneet kotiseutukierroksella, lounaalla ja kakkukahvilla ensin.

Mutta sitten pelmahti ovesta kukapa muu kuin Tassulinnan emäntä ja hänen ystävänsä, Miisan ja Villen emäntä. Olivat niin tuttuja, että aika nopeasti lämpenin ja annoin heidän rapsutella, pussailla ja harjata minua. Kiva kun kävitte, saisitte käydä useamminkin!

Tämmöistä meillä, nyt odotellaan kesää ja kärpäsiä, vaikka on kärpäsiä jo muutama ollutkin, ei tosin kovin rapsakoita vielä.

Ollaan vaan

 Me täällä mamin kanssa olla möllötetään vaan.

 Välillä rapsutellaan

tai harrastetaan catwalkia.

Oikein hyvää kevään odotusta kaikille 🐱

Kontrollikäynti

Sofi kertoo:

Viime keskiviikkona sain aamupalan kauhean aikaisin, paljon ennen kuin itse ehdin pyytää. Sitten ei tapahtunut mitään, mutta puolen päivän jälkeen mut kaapattiin koppaan ja vietiin punaiseen pölynimuriin. Arvasin jo, että matka on taas sinne ronkkimis- ja pistämispaikkaan.

Siellä oli nyt kolme tätiä mua pyörittelemässä. Taas ne paketoivat mut ja pistivät neulalla. Kummallisia tätejä, kun tuollaista tekevät viatomalle kissalle! Kyllä ne rapsutteli ja kehuikin, että olen nätisti.

No onneksi pääsin aika pian pois. Tuossa kuvassa olen jo pölynimurissa lähdössä kotiin. Huoh, jos nyt saisi olla vähän aikaa rauhassa kotona!

Mami kertoo:

Käytiin Sofin kanssa kontrollikäynnillä, kun oli vajaa kolme viikkoa otettu kilpirauhaslääkettä ja kipulääkettä. Sofi on ollut aika väsynyt, mutta ajattelin sen johtuvan kipulääkkestä, kun siinä on alkuvaiheen sivuvaikutuksena juurikin väsymys.

Vastaanotolla todettiin, että painoa oli tullut hienosti lisää, noin 400g! Ruoka onkin maistunut hyvin, kun ennen oli melkoista nirsoilua.

Verikokeissa olikin sitten yllätyksenä se, että kilpirauhasarvot olivat menneet toiseen suuntaan eli nyt on vajaatoimintaa. Väsymys onkin siis johtunut tästä. Lääke laitetaan tauolle viikoksi ja sitten puolitetaan annos. Kipulääkettä jatketaan samalla tavalla. Munuaisarvot ovat koholla ja niitä hoidetaan toistaiseksi munuaisruoalla. Se ei tosin nyt kovin hyvin maistu, joten annan myös tavallista ruokaa.

Seuraava kontrolli on taas kolmen viikon päästä.

Sofi: Mä otan nyt rennosti seuraavaan pölynimurireissuun asti!

Sairaushuolia

Käytiin ellillä

Olimme eilen vuositarkastuksessa ellillä ja saimme aika huonoja uutisia.

Verikokeissa näkyi kohonneet kilpirauhasarvot eli kilpirauhasen liikatoiminta. Tämähän on hyvin yleinen vaiva iäkkäämmillä kissoilla ja olin sitä jo viime aikoina hieman epäillytkin. 

Itse liikatoimintaan on lääke jota tulee käyttää loppuelämän, mutta epäilys on, että kun tämä saadaan aisoihin, niin taustalta tulee esille myös munuaisten vajaatoiminta jota kilpirauhasvaiva nyt peittää. Lisäksi Sofilla on selässä nivelvaivoja joihin saatiin nyt myös lääke. 

Parin viikon päästä on kontrolli ja katsotaan, miten lääkkeet ovat vaikuttaneet ja mikä on jatkosuunnitelma.

Tyhmä reissu

Kipulääke väsyttää, älä häiritse!

Lisätietoa: Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi - Evidensia Eläinlääkäriasemat ja Kissojen kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi. - Koirakissaklinikka

Hyvää joulua!

 Oikein hyvää ja iloista joulua kaikille!

Ilmansuunnat

Sofi opettaa maantietoa

Vasen etutassu osoittaa etelään.

Häntä osoittaa länteen

Takatassut osoittavat pohjoiseen

Oikea etutassu osoittaa luoteeseen.

Jos haluatte lisätietoa ilmansuunnista, niin opetan mielelläni. t. Sofi

Omituinen otus

Tämmöinen omituinen otus ilmestyi meidän partsille. 

Ensin mua vähän pelotti, enkä uskaltanut mennä lähelle, mutta sitten kun sen silmät ei enää kiiluneet, niin tutustuin tarkemmin.

No, eipä tuosta haittaakaan ole. Olkoot siinä

Mami on vaan niin innoissaan jostain kurpitsaviikoista.

https://kurpitsaviikot.fi/

https://www.facebook.com/kurpitsaviikot/

Tylsä päivä

Sofilla on kerrottavaa

Mulle ei oikein ruoka maistunut alkuviikolla eikä toisesta päästäkään tullut juuri mitään. Arvaatte varmaan, mitä sitten tapahtui 😾

Joo, just niin. Mami kaappasi mut eilen koppaan ja vei punaiseen pölynimuriin, jolla sitten huristettiin arvaatte varmaan minne. 

Siellä mua ensin pyöriteltiin, kuunneltiin ja paineltiin ja sitten iskettiin piikki pyllyyn. Kohta olikin filmi poikki ja kun heräsin, niin oli piikki tassussa ja aika hölmö olo. Takapäässäkin tuntui kummalliselta!

Tässä oon jo saanut sen pöllypiikin. 

Onneksi mami tuli hakemaan ja pääsin kotiin. Siellä sitten piti aika pian mennä laatikolle ja tehdä Todella Iso Asia!

Illalla maistui jo ruokakin ja sain katkarapuja lohdutukseksi kurjasta päivästä.

Mami kertoo

Sofilla on aina ollut kova vatsa ja tähän asti ollaan selvitty kotikonstein, mutta nyt kun ei enää ruokakaan maistunut ja tulosta ei laatikkoon ilmestynyt, niin kiiruhdettiin lääkäriin. 

Otettiin verikokeet ja röngenkuvat lievässä rauhoituksessa. "Röntgenkuvassa sameutta viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä spondyloosiin viitaten". Tämä siis saattaa aiheuttaa kipua laatikolla käydessä varsinkin, kun kakka on kovaa. 

Saatiin ruokahalulääkettä, kipulääkettä ja suolen toimintaa parantavaa lääkettä. Seurataan nyt tilannetta ja ainakin kipulääke taitaa jäädä enemmän tai vähemmän pysyväksi. 

Lisäksi verikokeissa näkyi hieman kohonnut munuaisarvo, joten pikku hiljaa siirrytään munuaisruokiin. 

Nämä ovat yleisiä vaivoja vanhenevalla kissalla, mutta nyt saatiin lääkettä ja toivotaan, että olo paranee eikä olisi kipuja.

Mitä meille nyt kuuluu

Mami kertoo

Ollaan nyt elelty pari viikkoa Sofin kanssa kaksistaan. Sofi ei ole juurikaan kaivannut Olgaa; parina ekana päivänä vähän kuljeskeli ja ihmetteli, mutta sitten vain otti tilanteen haltuun ainoana kissana.

Nyt oikein huomaa, että Sofi tiesi, että Olga oli kipeä ja stressasi sitä. Sofin ruokahalu on ihan erilainen ja syö kaikessa rauhassa. Aiemmin piti koko ajan vahtia Olgan ruokintayrityksiä.

Myös leikkiminen maistuu taas. Ollaan vedetty pitkiä huiskaleikkisessioita ja itsekseen pelailee pilleillä ja hajuleluilla. Ihan kuin olisi nuortunut monta vuotta!

Huomiota pitää saada ihan valtavasti! On kehittänyt ihan uusia naukumisiakin: ”nälkä”, ”kauhea nälkä”, ”harjausta”, ”rapsutusta”, ”leikkiä”, ”huomaa mut”, ”missä sä olet oikein ollut näin kauhean kauan”, ”herää”, ”herää heti”, ”nouse jo”.

Toki auttaa myös konehommissa, lakanoiden vaihdossa ja palapeleissä. 

Vielä kerran kiitos kaikille osanotoista ja myötäelämisestä ❤

Olgan tarina

Rakas Olgamme lähti sateenkaarisillalle 30.6.2022. Tämä on Olgan tarina.

Olga syntyi Turun esyn vanhoissa tiloissa juhannuksena 2009. Kävin ensimmäisen kerran katsomassa häntä elokuussa ja meille Olga muutti lokakuun alussa varhaissteriloituna makkarana sininen sukkapuku päällä. ❤️

Olga otti heti tilanteen haltuun, mutta koskaan ne eivät olleet Sofin kanssa kovin hyviä kavereita. Tulivat toki toimeen, painivat ja leikkivät, mutta eivät nukkuneet yhdessä.

Olgasta kasvoi iso, kaunis kissa. Hän oli älykäs ja aina tosi kiltti. Ikinä en kuullut Olgan sähisevän tai murisevan. Sofi oli selvästi pomo ja Olga alistui siihen.

Noin 3-4 vuotta sitten Olga alkoi oireilla vatsallaan stressitilanteisiin. Kun oli tavallista kotielämää, Olga oli ihan ok, mutta herkästi tuli stressikakkaa. Jos oli pientäkin poikkeamaa vaikka outoja vieraita, remonttia tai ell käyntejä, vatsa meni löysälle. Ellillä tästä mainitsin, mutta sitä ei lähdetty sen enempää tutkimaan, koska kyse oli selvästi stressistä.

Kun sitten oireilua alkoi olla enemmän, kävimme pari vuotta sitten erikoislääkärillä, ultrattiin, otettiin verikokeita ja tutkittiin, mutta mitään erityistä ei löydetty. Tällä käynnillä päätettiin kokeilla gastrointestinal ruokia ja seurata, miten ruokavalio vaikuttaa. Ruoat eivät kovin hyvin maistuneet ja Olga laihtui selvästi, mutta tytöllä olikin jonkin verran ylipainoa, joten laihtuminen ei haitannut. Oireilu kuitenkin väheni ja keskittyi stressitilanteisiin.  

Näin selvittiin vaihtelevasti tähän kevääseen, jolloin ruokahalu huononi edelleen, laihtuminen jatkui ja vatsa oli löysällä. Meillä on ollut tapana tehdä kerran vuodessa senioritarkistus, jossa otetaan laajat verikokeet ja viime syksynä niissä ei ollut mitään poikkeavaa.

Varasin ajan samalle erikoislääkärille kuin pari vuotta sitten, mutta jono oli pitkä ja jouduimme odottamaan yli kuukauden. Tänä aikana Olga oli välillä ihan normaali itsensä, mutta välillä selvästi kipeän oloinen. Vatsaoireet jatkuivat edelleen ja mukaan tuli myös oksentelua. Päätin kuitenkin sinnitellä vastaanottoon asti, koska ruokakin maistui eikä tilanne ollut akuutti.

Viime viikon maanantaina aika vihdoin oli ja taas ultrattiin, tutkittiin ja otettiin verikokeita. Ultran löydöksenä oli muutoksia paksusuolen seinämässä ja haima ei ollut normaali. Tarkemmat tulokset olisivat vaatineet koepaloja eli leikkausta ja siihen en halunnut lähteä, koska Olgan kunto ei ollut kovin hyvä. Alustava diagnoosi oli kuitenkin krooninen tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) ja mahdollisesti haimatulehdus. Näihin lääkäri määräsi kortisonia ja pahoinvointilääkettä.

Kun tultiin kotiin, Olga söi vähän ja oli melko pirteä. Annoin ensimmäiset pillerit iltapäivällä ja pian sen jälkeen hän meni hyvin apaattiseksi ja oli tosi kipeän oloinen. Tiistaina aamulla tilanne oli edelleen huono ja soittelin klinikoita läpi. Onneksi sain ajan tuosta läheltä iltapäivällä. Tässä välissä olin saanut Facebookin IBD kissat -ryhmästä vinkkejä, että kortisoni voi ärsyttää mahalaukkua ja ruokatorvea, joten pitäisi pyytää mahansuojalääkkeitä. 

Näitä saimme, mutta tilanne ei parantunut. Keskiviikkoaamulla Olga ei enää pystynyt kunnolla pidättelemään kakkaa, niin tein päätöksen ja varasin eutanasia-ajan illaksi samalta lähiklinikalta. Päivän Olga vain makoili, ei juurikaan halunnut rapsutuksia, söi muutaman raksun ja joi vähän vettä.

Lähtö oli rauhallinen ja olen täysin varma, että tämä oli oikea päätös. 

Olga ei enää kärsi ❤